Virike kissan raapimalaudasta

Yksinkertainen, puoli-ilmainen  ja nopeasti valmistettava ruokajemma syntyy käden käänteessä pahvisesta kissojen raapima-alustasta.

Sain joku aika takaperin yhden kissojen raapima-alustan linnuille kokeiltavaksi. Hetken aikaa alustaa ihmeteltyäni tiesin tasan tarkkaan mitä siitä tulee syntymään. Koekappale valmistui ja pääsi lintuhäkkiin. Lelu saavutti hetkessä niin hurjan suosion, että oli pakko lähteä hakemaan lisää raapima-alustoja ennen kuin ensimmäisestä aika jättää ihan kokonaan.

Lelu sopii kaikennäköisille ja kokoisille linnuille suoranokista papukaijoihin. Herkut saa syötyä joko roikkumalla pinnoissa (tai läheisellä orrella, jos sellaista on) ja kurottelemalla tai vaihtoehtoisesti roikkumalla lelussa itsessään (tähän pystyy peipotkin). Vaikeusastetta saa helposti lisättyä ripustamalla useamman lelun vierekkäin, jolloin lintujen on vaivalloisempaa kurotella keskimmäisiin herkkuihin päästäkseen.

Tarvikkeet:

• Pahvinen kissojen raapima-alusta (Biltemasta)
• Rautalankaa
• Pihdit
• Puukko

Ihan ensimmäisenä tulee se julmin vaihe, eli leluissa olevilta hiiriltä täytyy repiä viiksikarvat irti ja kaivaa silmät päästä. Hiiri itsessään on sisalia ja sen korva on huopaa, eli nämä voi huoletta jättää. Silmät ja viikset sen sijaan ovat muovisia osia ja voivat osoittautua linnuille vaarallisiksi esimerkiksi viiksikarvan tökätessä lintua silmään. Hiiri osineen on kiinnitetty kuumaliimalla, joka on yleensä täysin myrkytöntä (joskin jos oma lintusi syö liimaa, kannattanee irrottaa koko hiiri ja kaikki mahdolliset liimajämät).

Joillakin hiiriyksilöillä viiksikarvat ovat tiukemmassa, mutta yritä vähintään katkaista ne mahdollisimman lyhkäisiksi. Silmä lähtee kaikilta irti vaivattomasti.

Pahoinpidelty hiiri :(

Hiiren kidutuksen jälkeen suurin työ onkin takanapäin. Seuraavaksi otetaan puukko tai muu sopiva työkalu ja tehdään lautaan haluttu määrä reikiä.

Reiät saa syntymään helpoiten, kun pyörittelee puukkoa samanaikaisesti sitä pahviin työntäessään. Käytän itse mittana omaa peukaloani, kunhan peukaloni mahtuu reikään nippanappa, on reikä sopivan kokoinen. Isosormisen kannattaa toki käyttää pienempää sormea tai arvioida oikea koko silmämääräisesti. Muista, että pahvi joustaa, eli reikien ei tarvitse olla kovin isoja, muutoin täytteet eivät pysy niissä.

Valmista

Seuraavaksi leluun pujotetaan rautalanka ripustusta varten. Käytän itse 2mm rautalankaa, tämä koko sopii isoillekin kaijoille. Ohuempaakin voi hyvin käyttää, joskin oma lintunsa ja sen voimat huomioon ottaen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että lintu saa purtua rautalangan poikki.

Rautalangan voi laittaa kuten kuvassa, jolloin lelu roikkuu pystyasennossa tai halutessaan lelun voi ripustaa vaakatasoon.

Kiristä rautalanka lähelle pahvia. Älä jätä sellaisia lenkkejä, joihin lintu voisi jumittua jalastaan.

Toiselta puolelta rautalanka taivutetaan alaspäin. Näin lelun voi ripustaa pinnoihin. Pysyvyyden voi varmistaa kiepauttamalla päät kiinni toisiinsa kunhan lelu on häkissä paikoillaan.

Valmiita leluja.

Sitten vain täyttämään koloja halutuilla herkuilla, itse käytän ihan hirssinpätkiä. Koukkunokille voi laittaa hirssin lisäksi esimerkiksi kuivahedelmiä ja isommille kaijoille voi laittaa kuorimattomia pähkinöitä.
Loppupäivän voikin viettää katsomalla, miten kivaa linnuilla on. :)

Lelu tulee hyvin halvaksi käytössä, sillä raapima-alustat maksavat reilun euron kappaleelta ja kestävät pienten lintujen käytössä pitkän tovin. Rautalangan voi hyvin uusiokäyttää seuraavaan leluun.

Jokaisen laudan mukana tulee pussillinen kissanminttua. Näillä linnut eivät tee mitään, mutta näillä voi kätevästi lahjoa tuttavan tai naapurin kissasta itselleen parhaan kaverin. Vie mintut kissan palvelijalle tai täytä niillä joku pieni kangaspussi (käsistään kätevä ompelee pienen kissanminttutyynyn) ja anna se pienelle kehräyskoneelle ja ota kiitokset vastaan.

Peippo näyttää mallia!

Lampusta lintulamppu

Sattuipa tuossa eilen jännä juttu. Olin viemässä postin mukana tulleita mainoksia roskiin lehtikassiin kun silmään iskikin Kodin Ykkösen kuvastosta eräs kattovalaisin. Se oli kolmeosainen ja siinä oli yhteensä kuusi lamppua, joita pystyy kääntelemään mihin suuntaan tahansa. Kaikki johdot ovat siististi metallitangon sisällä, nokkien ulottumattomissa. Lamppu oli vielä tuntuvassa tarjouksessa, normaalihinta 150e ja nyt 50e, ei siis yhtään paha niin isosta lampusta. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei aivoissa nakuttanut kuin vain ja ainoastaan yksi ajatus: lintuhuoneeseen!

Näin jo sieluni silmillä miten lamppu tulee asentaa lintuhuoneen kattoon ja miten se siitä valaisee mukavasti joka puolelle huonetta. Päivänvalolamppuja saa E14-kantaisina, joten sekään ei tulisi tuottamaan mitään ongelmaa. Tämä lamppu on saatava!

Mukaan tarttui sisustustarrojakin... luonnollisesti kanarialintuaiheisia.

Olisin lähtenyt juoksemaan kauppaa kohti vaikka samantien, mutta valitettavasti tarjoukset alkoivat vasta tänään. Tuli siis levoton ilta ja miltei uneton yö, kun ainoa mielessä pyörivä asia oli se, miten hienon lampun linnut saisivat ja miten niillä olisi niin paljon valoisampaa. Onneksi aamukin koitti viimein ja heti aamukahvin jälkeen suuntasinkin kiireellä valaisinkaupoille. Olin vähän huolissani siitä, paljonko näitä lamppuja on ylipäätään myytävänä ja ehtiikö ne loppumaan, mutta ilokseni pelkoni olikin täysin turha. Lamppuja oli saatavilla runsaasti, eikä ihmiset näyttäneet edes niiden luona parveilevan. Toki mielikuvissani mummolauma taisteli verissäpäin viimeisistä lamppupaketeista; minun lintulampustani ja lintuni jäisivät ilman!

Näin sitten iloisena hyppelehdin kotia kohti ja siellä alkoikin tämän kirjoituksen varsinainen aihe, eli tavallisen lampun tuunaus lintulampuksi!

Lamppu kasattuna.

Koska valaisimen tangot tulevat hieman irti katosta, tulee tähän lintujen mielestä aivan selvästi niille tarkoitettu orsi. Eihän tuohon monen sentin rakoa jää, mutta eivätpä peipot isoa tarvitsekaan mahtuakseen istumaan. Koska on täysin selvää, että linnut tässä tulevat aikaansa viettämään, tein lintujeni kanssa sopimuksen: ne saavat istua lampun päällä sillä ehdolla, että se touhu kuluttaa kynsiä samalla.

Päädyin siis päällystämään tangot kahdeksanmillisellä sisal-narulla (ohuempi olisi kelvannut hyvin, mutta ei sattunut kaapissa olemaan tällä kertaa). Narut kiinnitettiin tankoon nippusiteiden avulla, joiden ylimääräiset päät leikattiin pois. Leikkuukohta vielä hiottiin viilan kanssa, jottei tähän jäisi vahingossakaan terävää muovinpalaa. Sisalin jälkeen tankojen jatkeeksi tuli vielä orrenpätkät, nämäkin näppärästi kahdella nippusiteellä kiinnitettynä ja leikkuukohdat hiottuna.

Lopputuloksesta tuli suorastaan hieno! Nyt linnut voivat luvallisesti istuskella lampun päällä ja tanko on mukava jaloille ja kuluttaa kynsiä. Toteutin tässä yksinkertaista nyrkkisääntöä - jos et voi estää jotain toimintaa, tee siitä sallittua ja turvallista. :) Sen lopputuloksena siis syntyi ihan oikea lintulamppu! Lintutalouden arjen designiä parhaimmillaan. Ja paljon, paljon yksinkertaisempaa kuin se, että yrittäisi estää lintujen pääsyn huoneen korkeimmalle paikalle, minne ne luonnostaan tahtovat.

Huomautukseksi vielä tähän loppuun, että lampussa on toistaiseksi paikoillaan mukana tulleet lamput, joissa on pidempää lintukäyttöä ajatellen väärät kelvinit. Minulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole yhtään E14-kantaista päivänvalolamppua, joten toistaiseksi nyt sitten nuo. Yritän jo ensi kuussa saada ostettua nuo päivänvalolamput, niin saisi mahdollisimman nopeasti hyvät. Onneksi vielä on hyvin valoisaakin, niin tuskin edes pahemmin pidän tuota päällä, kun ulkoa tulee valoa. Talveen mennessä täytyy kunnolliset lamput saada, koska sitten tuo tulee päivittäiseen käyttöön.

Munakennoketju

Muistin yhtäkkiä, etten ole koskaan muistanut esitellä yhtä Caron lempileluista. Nimittäin ketjuun ripustettuja, pähkinöillä täytettyjä kananmunakennoja.

Lelu on nopea ja yksinkertainen tehdä, eikä siihen tarvita mitään muuta kuin muutaman kananmunakennon, nameja (tai muuta, mitä lintu tykkää kaivaa esille), pätkän ketjua, pari kiinnikettä, stopperin ja sakset tai puukon. Mikäli lelun vaikeusastetta tahtoo nostaa tarvitsee lisäksi esim. sanomalehteä, pahvinpaloja tai vastaavaa, joita voi käyttää kennojen täytteinä, jotta herkkujen etsiminen vaikeutuu. Kannattaa kuitenkin aloittaa yksinkertaisesti, tai koota lelu lintujen nähden, jotta ne hoksaavat lelun idean ja kiinnostuvat siitä.

Lelu sopii erittäin hyvin kaikille suurille papukaijoille, joskin monet pienetkin papukaijat voivat tällä leikkiä, kunhan omistaja huolehtii, ettei kennot aiheuta ei-toivottua pesintävirettä esittämällä "pesäkoloa" tai aiheuta mitään vaaratilanteita. Ainakin omat ruusukaijaseni leikkivät munakennoilla kiltisti.

Ketjun koko kannattaa valita linnun koon mukaan, lenkin on hyvä olla niin suurta, ettei linnun varvas voi sen väliin jumittua, mutta niin pientä, ettei lintu mahdu työntämään siitä päätään tai koko jalkaansa.

Käytän itse kiinnikkeenä erittäin käteviä pikalenkkejä. Sakkelitkin toimivat hyvin, mutta pikalenkeissä on se etu, että lelu saattaa jäädä vielä roikkumaan, vaikka lintu saisikin kiinnikkeen ruuvattua auki. Lisäksi näitä lenkkejä saa ostettua ruostumattomasta teräksestä valmistettuna, joskin perinteiset sinkityt ovat halvempia. Toisaalta kerran ostettu läjä kestää aika pitkään muutaman linnun käytössä, että ehkei näiden rosteristen kanssa sentään kenenkään talous kaadu.

Jottei kennot tulisi ketjusta läpi, tarvitaan pohjaan jotain stopperiksi. Yksinkertaisimmillaan stopperina toimii puunpalikka, johon on ruuvattu silmuruuvi ja koko komeus on kiinnitetty ketjuun pikalenkillä. Vaikka lintu syökin puupalikkaa ajan kanssa, on se helppo ja halpa vaihtaa uuteen samanlaiseen.

Jokaiseen kennoon tökätään reikä saksien tai puukon avulla. Reiän ei tarvitse olla kovin suuri, riittää, että ketju mahtuu siitä nippanappa. Itse pelkästään lyön sakset läpi ja tämä työvaihe on valmis, en siis sen kummemmin käytä aikaa reiän viimeistelyyn.

Sitten vain pujotellaan ketju munakennojen läpi:

Ketju tulee reiästä sisään...

... ja menee kannen valmiista aukosta ulos.

Tässä vaiheessa kannattaa muistaa laittaa herkut lelun sisälle. Sitten vain suljetaan kansi ja toistetaan alusta uuden kennon kanssa.

Käytän itse herkkuina lintuni suuresti rakastamia kuorellisia pähkinöitä, mutta näihin käy aivan yhtä hyvin mikä tahansa muu hirssistä siemensekoitukseen tai kuivattuihin hedelmänpaloihin. Luonnollisesti näissä käytettävän ruuan kannattaa olla sellaista, ettei se pilaannu kovin helposti tai kastele kennoa, ettei kenno pääse homehtumaan.

Syödyt kennot voi täyttää uudelleen, mikäli lintu nämä suunnilleen ehjäksi jättää. Jos ei, niin kennot voivat hyvin olla paikoillaan sen aikaa, että lintu on tyhjentänyt niistä jokaisen ja sen jälkeen lelun voi ottaa pois ja vaihtaa uudet kennot tilalle. Tuttavat ja sukulaiset kannattaa pyytää apuun kennoja keräämään, sillä parhaimmillaan niitä saa kulumaan aika kovaa tahtia, etenkin jos lintu syö kennoista suuren osan päivittäisestä ruuastaan.

Kennojen koolla ei ole lelun kannalta mitään merkitystä, pieniä ja isoja kennoja voi hyvin käyttää sekaisin. Tyhjät kennot kannattaa säilyttää avattuina päällekkäin pinkattuna, sillä näin ne vievät kaikista vähiten kaappitilaa.

Pajukori

Tein celebesinkakadulleni itse pajukorin, lintu rakastaa tätä suuresti ja hämmennyksekseni kori on vieläkin melkein täysin ehjä! Täytän korin päivittäin kaikella kivalla pienellä, kuten puun- ja pahvinpaloilla, WC-paperin hylsyillä, pähkinöillä, jäätelötikuilla... Lintu kaivelee korista mieluisia tavaroita, nakertelee niitä ja viskelee lattialle. Kivaa on!

Valmis kori.

"Vähän" vänkyrä siitä tuli, mutta sehän nyt ei lintua haittaa.

Koriin on tarkoituksella jätetty pajunsilmuja ja -kissoja, jotta lintu saa näperrellä niitäkin.

Erään päivän täytteet. Puutikkuja, sukulaisen mökkireissulta ylijääneitä (eli roskiin meneviä, koska ei tahdo säilyttää talven yli) pahvimukeja, WC- ja talouspaperihylsyjä herkuilla täytettynä ja päät kiinni taitettuna, pieni pahvilaatikko herkuilla täytettynä, sopivan kokoisiksi paloiksi leikattua pahvia, pieniä puunpalikoita, korkkisia pullonkorkkeja...

Toisen päivän täytteet. Puutikkuja, pahvia, sanomalehteen käärittyjä pähkinöitä, pieniä pahvilaatikoita herkkuineen, pieniä puupalikoita, WC-paperirullan hylsyjä herkkuineen, korkkisia pullonkorkkeja, herkkutikun jämät, kuivattu maissintähkä...

Jos korin tekeminen itse tuntuu työläältä, voi hyvin käyttää valmista koria, joita myydään melkein jokaisessa kaupassa. Sisältöä koriin on helppo keksiä, sillä sinne sopii myös kaikki "roskatkin", eli rikkonaiset linnunlelut ja niiden palat. Tavarat voi laittaa takaisin koriin niin monesti kuin ne ovat vielä käyttökelpoisia tai puhtaita, kakkaiset täytyy heittää mahdollisimman pian pois.

Korin kiinnitys hoituu nopeasti ja näppärästi parilla nippusiteellä.

Meillä korista tuli niin ehdoton hitti, että suosittelen rohkeasti kokeilemaan tätä, vaikka epäilisikin oman lintunsa tällaisesta tykkäävän. Caro oikein odottaa silmä kovana kun täytän koria ja menee sitten mahdollisimman nopeasti tutkimaan mitä siellä tänään on. Toivottavasti ei kyllästykään ihan heti, kun tuon parissa kuitenkin vierähtää mukavasti jopa useampi tunti.

Lintuhuoneen valaistusprojekti

Täällä eletään nyt lintujen silmin mullistavia aikoja, sillä lintuhuoneen valaistusta laitetaan uuteen kuntoon. Kyseessä on lintujen hyvinvoinnin osa-alue, joka turhan helposti jää heitteille, sillä meidän näkömme kertoo kaiken olevan hyvin. Ihmisen näkö on kuitenkin paljon huonompi linnun näköön verrattuna, joten emme pysty käyttämään omaa näköämme kovinkaan hyvin hyödyksi arvioidessamme lintujemme valaistusta. Meiltä jää näkemättä ultraviolettivalo, sekä sen merkitys kaikkiin muihin väreihin, emmekä edes näe yhtä nopeasti ja yksityiskohtaisesti kuin linnut. Lisäksi sopeudumme erilaisiin valaistuksiin samantien emmekä siksi huomaa niissä merkittävää eroa.

Aikaisemmin linnuille tuli elektronisilla liittimillä varustetut kannat, jotka kiinnitettiin kattoon, jotta valo tulisi mahdollisimman ylhäältä ja leviäisi kaikkialle. Elektronisten liitäntälaitteiden hyöty tavallisiin kuristimiin verrattuna on merkittävä: lampun vilkunta muuttuu niin nopeaksi, ettei mikään elollinen olento enää pysty sitä havaitsemaan.

Normaalisti lamppu vilkkuu, eli syttyy ja sammuu noin 50 - 100 kertaa sekunnin aikana. Ihmissilmä ei tätä havaitse, mutta koska linnut näkevät enemmän kuvia sekunnissa kuin me, näkevät ne tämän täysin selvästi. Syttyy, sammuu, syttyy, sammuu, syttyy, sammuu... Pidemmän päälle mahtanee rasittavaksi käydä ainaisessa diskossa eläminen? Vaikkei ihmissilmä tätä eroa huomaakaan, on erilaisissa tutkimuksissa kuitenkin huomattu ihmisaivojen siihen pystyvän. Vilkkuvan valon alla tarkkuutemme ja nopeutemme kärsii ja lisäksi saamme päänsärkyjä useammin. Voiko linnullekin tulla päänsärkyä vilkkuvasta valosta? Eiväthän ne sitä osaa meille kertoa. Elektroninen liitin saa lampun syttymään ja sammumaan 30 000 kertaa sekunnissa, tässä valaistuksessa ihmistenkin oireet katoavat ja saamme paremman keskittymiskyvyn.

Vaikka linnuilla aiheesta tehdyt tutkimukset vaihtelevatkin, joissain huomataan, etteivät linnut välitä vilkunnasta kun taas toisessa huomataan lintujen saavan korkeammat stressitasot tai jopa epilepsiakohtauksia, ovat pelkästään ihmisellä havaitut positiiviset hyödyt mielestäni riittävä syy siihen, miksi koin tarvetta vaihtaa lamput. Mitään haittaa kun näistä lampuista ei voi olla, korkeintaan pelkkiä hyötyjä. Joten otetaanpa meille yksi kappale hyötyjä, kiitos.

Pienet evakossa remontin ajan.

Lamput paikoillaan. Johdot on vielä siistimättä kuvanottohetkellä.

Muutosta lintujen käyttäytymisessä lamppujen vaihdon jälkeen en osaa sanoa, varmasti johtuen myös siitä, että omaa ajattelemattomuuttani menin tämän muutoksen tekemään kevään koittaessa. Ja samalla vaivalla vaihdoin vielä uudet putketkin... Olipa se aikamoinen virhe. Ulkona alkaa pilkottamaan ensimmäiset auringot, linnut alkavat vähitellen hoksaamaan kivan kevään tulleen ja sitten emäntä ottaa ja laittaa uudet lamput. Sehän oli saman tien kaikilla "PESÄPESÄPESÄ!". Note-to-self: lamput kannattaa vaihtaa joko keskellä talvea tai keskellä kesää, ei keväällä tai syksyllä. Toisaalta lamppujen vaihto olisi kuitenkin laukaissut noille jonkinlaisen kevään, että ehkä se ei ollut nyt niin paha hoitaa kaksi kevättä kerralla...

Yleiskuvaa heijastimien kanssa.

Uusimpana hankintana ostin vielä heijastimet, joilla valon saa suunnattua juuri lintuhäkkiin, eikä sitä mene hukkaan sen levitessä ympäriinsä. Laadukkaalla heijastimella pystyy jopa tuplaamaan lamppujen valotehon, eli enemmän valoa samalla rahalla.

Ihmissilmään huone tuntui pimentyvän, kun valo ei enää karannut kattoon, mutta luulen lintujen olevan täysin eri mieltä tästä asiasta. Ja toisaalta eipä sillä ole edes väliä, pimentyikö loppuhuone oikeasti, pääasia kuitenkin on, että suurin osa valosta on siellä, missä linnut viettävät eniten aikaansa, eli nimenomaan siellä häkissä.

Vasen puoli ilman heijastinta, oikealla jo asennettuna.

Otin yllä olevan kuvan siinä vaiheessa, kun toinen heijastin oli paikoillaan ja toinen laittamatta. Ero on selvä. Heijastimella varustetun lampun puoli on huomattavasti vaaleampi toiseen puoleen verrattuna, eron huomaa mainiosti taustakuvaa katsoessa. Samoin heijastimen puolelta ei karkaa valoa häkistä pois kattoa pitkin (tai kattoon), kuten vastakkaisella puolella tapahtuu. Tuo karkaava valo ei hyödytä lintuja mitenkään, eivät ne sitä aikaansa kuitenkaan katossa vietä.

Molemmat heijastimet asennettuna.

Lamppu heijastimineen.

Ostoslistalle jäi vielä lisää lamppuja, hankinnassa ainakin yksi täyden spektrin päivänvaloputki ja kolme kierrekantaista, täyden spektrin, päivänvalolamppua. Nämä tulevat kaikki lintuhuoneeseen. Voi olla, että näidenkin jälkeen joudun vielä lisäämään lamppuja saavuttaakseni haluamani valaistuksen. Erilaisten jalka- ja seinälamppujen käyttöä olen myös ideoinut, seinälamput voisivat olla kaikista helpoimmat siivouksen kannalta. Nyt kun tuntisi jonkun valaistussuunnittelijan, niin voisi pyytää käymään ja kertomaan vinkkejä, että mitä kannattaa laittaa minnekin.

Lamppuja selaillessa varsin kivan mittarinkin: Valaistusmittari, joka on tarkoitettu mittaamaan digikuvista valaistusvoimakkuutta, eli luksi-arvoa. Mittariin lähetetään kuva, jossa ei esiinny lamppuja tai ikkunoita, esimerkiksi pelkästä seinästä napattu kuva. Ja tuloksena saa kuvan luksit. Tuskin tuolla mitään maailman tarkinta arviota saa, mutta suuntaa-antavatkin riittävät vallan mainiosti. Kannattaa ottaa kuvia eri puolelta huonetta ja eri vuorokaudenaikoihin ja sitten vertailla näitä keskenään, näin alkaa saamaan parhaiten käsitystä siitä, millainen valaistus lintujen luona on. Meillä on lintuhuoneessa noin 450 luksia, joka saavutetaan kolmella 120cm pitkällä lintulampulla. Parannettavaa on siis vielä ja reilusti, sillä linnut menettävät värinäkönsä jo niinkin aikaisin kuin 400 lx valaistuksessa. Yritän valaistussuunnittelulla päästä siihen tilanteeseen, että lintuhuoneessa olisi ainakin 600 lx, mieluusti jopa enemmänkin, päivänvaloon verrattuna kun tuokaan ei ole vielä mitään. Todellinen koe nähdäänkin sitten ensi talvena, kun ulkoa tulevaa valoa ei saa hyödynnettyä ollenkaan ja linnut ovat pelkkien lamppujen varassa.

Tästä se projekti valmistuu ja linnut arvostavat. :)

Terveellisempiä lintunameja

Monet linnut pitävät suuresti erilaisista siementangoista ja muista linnuille suunnatuista nameista. Näitä itse tekemällä tietää, mitä aineksia on käytetty ja millaisissa olosuhteissa namit on valmistettu. Halutessaan kaikki ainekset pystyy hankkimaan luomulaatuisina. Linnuille kannattaa suosia ihmisravinnoksi tarkoitettuja aineksia ja myös mahdollisuuden mukaan luomua, sillä nämä ovat parempilaatuisia ja terveellisempiä kuin vastaavat eläinlaatuiset tuotteet. Eri maiden lainsäädännöissä on eroja eläintuotteiden kohdalla, mutta kaikissa on kuitenkin yhteistä se, että ihmisravinnoksi tarkoitetut ovat laadukkaampia ja puhtaampia ja luonnollisestikin sitten vielä luomutuotteet ovat näistä parempia.

Suuremmilla lintumäärillä myös hinta muodostuu tärkeäksi tekijäksi, itse tehdyt tulevat huomattavasti valmiita edullisemmiksi, vaikka aineksina käyttäisikin mahdollisimman paljon luomutuotteita. Ainesten ostaminen kerralla toki maksaa, mutta siitä määrästä tekee huomattavan määrän herkkuja.

Näiden herkkujen pohjana käytetään hamppuvoin ja hunajan sekoitusta, joten nämä sopivat kaikille siemeniä syöville linnuille. Halutessaan hamppuvoin tilalle voi tehdä voita mistä tahansa muusta öljyisestä siemenestä tai pähkinästä, hyvänä esimerkkinä Yhdysvalloissa suosittu maapähkinävoi. Pitäisikö lintusi kuitenkin enemmän vaikkapa saksan- tai parapähkinävoista?

Ota kuitenkin aina selvää oman lajisi ruokintasuosituksista, sillä vaikka rasvat ovatkin välttämättömiä kaikille linnuille, on niiden päivittäisessä tarpeessa huomattavia eroja eri lajien välillä. Anna nameja tarjolle siis ainoastaan linnullesi sopiva määrä.

Valmiiden namien tarjoilussa ainoastaan mielikuvitus on rajana. Voit ripustaa niitä roikkumaan hedelmävartaaseen tai sisalnaruun, tökkiä oksanpätkiin tai piilotella erilaisiin namijemmoihin. Tai miksi et tekisi niistä pienen kokoisia ja tarjoilisi linnulle isommaksi palkinnoksi tai herkutteluhetkiin ihan sellaisenaan?

Tämä resepti on syntynyt kokeilujen ja testien kautta ja valmiin lopputuloksen maittavuus on testattu laajoin eläinkokein. Koe-eläimet söivät testiannoksen (pellillisen) hetkessä ja lisääkin olisi maistunut.

Huom! Ohjeesta tulee kuvan mukainen, yli kilon annos. Jos olet epävarma suosiosta, kannattaa kaikki ainekset jakaa kahteen tai neljään osaan ja näin tehdä pienempi annos. Tai voit tehdä ohjeen mukaisen pohjan ja sen jälkeen jakaa sen useampaan pieneen erään, jotka voi maustaa jokaisen eri tavalla - näin saa testattua useampia makuja miltei samalla vaivalla.

Pohja:

• 400g hamppuvoita
• n. 100g hunajaa

Lisukkeet:

• 2 tl spirulina -levää
• 1 rkl hamppuproteiinijauhetta
• 2 dl jauhettuja siemeniä tai esimerkiksi kuivatuista marjoista tehtyä jauhetta
• pähkinöitä, lisukesiemeniä ja/tai kuivattuja marjoja tai hedelmiä
• linnun omaa siemensekoitusta ja/tai pellettejä (Mikäli teet ohjeen mukaisen annoksen, varaa ainakin kilo siemeniä lähistölle!)

Aineksia

1. Valmista ensin hamppuvoi:

400g kuorittuja hampunsiemeniä
4 rkl vettä
1 tl öljyä (kasviöljyt ovat linnuille sopivia, mutta halutessa tämän voi jättää kokonaan poiskin)

Laita hampunsiemenet tehosekoittimeen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Lisää joukkoon vettä ja öljyä. Sekoita. Lisää tarvittaessa vettä, jos tahna tuntuu liian paksulta, etkä meinaa saada sitä sekoittumaan. Tahnan valmistaminen voi olla helpompaa pienissä erissä. Älä lisää liikaa vettä, sillä tahnasta ei kuulu tulla juoksevaa.

Valmista hamppuvoita

2. Seuraavaksi sekoita hamppuvoin joukkoon kiteistä hunajaa. Muuta hunajan määrää lintujesi mieltymysten mukaan. Hunaja toimii yhdessä hamppuvoin kanssa sidosaineena. Käytä tämän vuoksi mieluummin kiteistä hunajaa, sillä juokseva hunaja ei kovetu välttämättä kunnolla.

Hamppuvoita ja hunajaa sekaisin

3. Pohja on nyt valmis. Seuraavaksi taikinaan lisätään halutut lisukkeet ja koostumus työstetään kiinteämmäksi. Lisää siis joukkoon hieman “jauhoja”. Älä käytä kuitenkaan valkoisia vehnäjauhoja tai vastaavia, vaan laita sekaan erilaisista siemenistä tai kuivatuista marjoista tehtyä jauhetta (molempia saa ostettua valmiina muun muassa luontaistuotekaupoista). Näin saat seoksesta terveellistä. Jauhojen tarkoitus on kiinteyttää seosta. Älä lisää kerralla liikaa jauhoja.

Pellava-, auringonkukka- ja kurpitsansiemenjauhoa

4. Tässä vaiheessa on hyvä sekoittaa joukkoon spirulinaa, hamppuproteiinijauhetta, vitamiinisekoitusta, jauhemaista kalsiumia tai mitä tahdotkaan.

Vasemmalla hamppuproteiinijauhoa, oikealla vihreää spirulinaa

Spirulina värjää seoksen vihreäksi, mikäli tahdot vaaleampaa, laita sprirulinaa vähemmän tai jätä se kokonaan pois. Marjajauheita käyttäessä tulee myös seoksen väri muuttumaan, esimerkiksi mustikkajauho tummentaa. Mikäli seoksen värillä on merkitystä, valitse käytettävät ainekset sen mukaan. Älä käytä keinotekoisia väriaineita.

Jauhoja lisätään, kunnes seoksesta tulee kiinteää

5. Lisää loput jauhot sekaan. Seoksen tulisi olla tässä vaiheessa paksua, taikinamaista.

Pähkinöitä ja erilaisia siemeniä

6. Sitten vain lisäämään sekaan loput ainekset, eli pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja marjoja, linnun omaa siemensekoitusta, pellettejä... Siirry tässä vaiheessa työstämään taikinaa käsin, sillä sekoittimen käyttö pilkkoisi ainekset tomuksi.
Kuvassa maapähkinöitä, chia-siemeniä ja ison papukaijan siemensekoitusta. Pari kuivattua chiliäkin kuvassa näkyy. Lisäsin näitä aineksia kolminkertaisen määrän kuvassa näkyvään verrattuna.
Lisää aineksia pienissä erissä huolellisesti sekoittaen. Mikäli siemeniä ja muuta kuivaa tulee liikaa sidosaineeseen verrattuna, tulee lopputulos olemaan varsin murenevaa ja huonosti muotoiltavaa.

Valmista!

 Seuraava vaihe on työstää taikina haluamaansa muotoon. Voit pyöritellä taikinasta erikokoisia palloja, litistää palloja pyöreiksi levyiksi, tehdä palasia piparimuotilla, pyöritellä tankoja...
Voit myös päällystää taikinalla puutikkuja, joihin voit ruuvata koukut ja ripustaa ne sitten häkkiin.

Valmiit palaset voi pyöritellä siemensekoituksessa, kuivatuissa hedelmissä, jauhetuissa siemenissä/pähkinöissä tai jättää kokonaan päällystämättä.

Puupalikat on tarkoitus täyttää siemenmassalla.

Porasin puupalikoihin pari isoa reikää. Näin syntynyt ontto palikka on tarkoitus täyttää herkulla, ruuvata siihen koukku ja ripustaa häkkiin. Lelu sopii varsin hyvin isoille papukaijoille, jotka pääsevät käyttämään nokkaansa tavoitellessaan syvemmällä olevia herkkuja. Tämä toimii toki myös pikkulinnuille, jotka voivat nokkia herkkuja puun sisältä. Muista tällöin riittävän matalat onkalot tai riittävän laajat aukot, jottei pienet jää päistään jumiin syötävää tavoitellessaan.

Tyhjät herkkutikut uusiokäytössä!

Olen säästänyt kaupasta ostettujen herkkutikkujen puurunkoja tähän tarkoitukseen. Näissä on jo valmiina ripustukseen sopivat kiinnikkeet. Pese tikut ennen uudelleenkäyttöä kuumalla vedellä.

Massan painelu tikun ympärille voi tuntua aluksi haastavalta

Painele taikinaa tikun ympärille. Varaa tähän hieman kärsivällisyyttä, sillä taikina ei välttämättä tunnu aluksi tarttuvan ollenkaan tikkuun. Jatka kuitenkin sinnikkäästi, niin pian huomaat tikun olevan täysin kuorrutettu. Pyöritä valmis tikku siemenseoksessa.
Älä murehdi, jos tikusta ei tule suora tai tasapaksu, kyseessä ei ole kauneuskilpailu, joten ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä vaan hyvä maku ratkaisee.

Valmiit namijemmat, eli puunpalat on täytetty seoksella. Tökkäsin vielä lopuksi jokaiseen aukkoon puolikkaan maapähkinän houkutellakseni linnun nopeammin näiden lelujen kimppuun.

Pienet päällystämättömät pallot on tehty ison kaijan namipaloiksi.

Valmiita herkkutikkuja.

Annos valmiita herkkuja, monessa eri muodossa.

Ja kaikki valmista! Jätä palat kuivumaan esimerkiksi leivinpaperin päälle. Palojen koosta riippuen kuivumiseen voi mennä useampikin päivä. Kuivumiseen kannattaa varata mieluummin liikaa, kuin liian vähän aikaa, liian pitkään kuivattaminen ei tee vahinkoa, sen sijaan kosteiden herkkujen pakkaaminen ilmatiiviiseen paikkaan saa ne pilaantumaan.
Herkut voi tarjota toki vaikka saman tien, mutta kuivattaminen saa ne kovettumaan ja pysymään muodossaan. Herkut säilyvät kuivuttuaan parhaiten ilmatiiviissä rasiassa, viileässä paikassa.
Säilyvyys on parhaimmillaan jopa useita kuukausia. Voit myös halutessasi pakastaa herkut, jolloin ne säilyvät tuoreempina.