perjantai 21. helmikuuta 2014

SEY:n ja Animalian eläinpolitiikkaa

Kuva: Ida-Emilia Kaukonen

Eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa SEY:n ja Animalian yhteisellä elainpolitiikka.net -sivustolla esittämiin tavoitteisiin koskien vuoden 2014 eurovaaleja. Tavoitteiden kohta 3. käsittelee koirien ja kissojen suojelua, muut lemmikit jäävät kohdan 4. alle.

Kohdassa 4. sanotaan:

  • Luotava rajoitteita eksoottisten eläinten kaupalle esimerkiksi nk. positiivilistan avulla
  • Vieraslajien leviämisen estämiseksi on luotava lainsäädäntöä, joka painottaa ennaltaehkäisyä (eksoottisten eläinten tuonnin, kaupan, pidon ja kasvattamisen rajoittaminen) ja ongelmien humaania hallintaa.

"Eksoottisten eläinten tuonnin, kaupan, pidon ja kasvattamisen rajoittaminen"

Muut kohdat ovat varmasti itsestäänselviä, mutta mitä pidon rajoittaminen voi pahimmillaan tarkoittaa, jos se toteutuu? Kaikista sen lajin edustajista tulee laittomia pitää. Ja ne olemassa olevat, kiinni jääneet yksilöt lopetetaan.

Tässä vaiheessa moni varmasti ajattelee, että hyvin kaukaa haettu ajatus, ei noin käy. Onhan joukossa kuitenkin äärimmäisen uhanalaisia CITES-lajeja ja niin edelleen (ja tähän väliin tietämättömille huomautus, että myös niitä äärimmäisen uhanalaisia tai kokonaan luonnosta kadonneita lajeja kasvatetaan menestyksekkäästi häkeissä/terraarioissa/akvaarioissa, eli se, että eläin on luonnossa uhanalainen, ei tarkoita sitä, että eläin olisi haettu suoraan luonnosta!). Eihän niitä lopetettaisi? Kyllä. Niin käy jatkuvasti rajanaapurissamme Norjassa. Norjassa jää kiinni vuosittain yli tuhat matelijaa, ja jokainen näistä haetaan pois ja lopetetaan riippumatta siitä, miten uhanalainen se on tai pystyikö sen pitäjä tarjoamaan sille riittävän hyvät olosuhteet. Lopetettavista eläimistä puolet on uhanalaisia.
Suomessakin lopetetaan maahan laittomasti tuodut eläimet, jos sellainen saadaan jälkikäteen kiinni.

Kyseessä ei ole mikään kuviteltu uhka. Ja kyseessä ei ole eläinsuojelu. Eläinsuojelua on se, kun jaetaan tietoa, valistetaan ja asetetaan ne vaatimukset, jonka mukaan eläimiä täytyy pitää. Lajien kieltämisellä ei ole mitään tekemistä eläinsuojelun kanssa, se vain huonontaa eläinten olosuhteita.

Eli nyt jokainen ihan oikeasti, jakakaa tietoa, kirjoittakaa, kuvatkaa videoita, tehkää ihan mitä tahansa, mikä puolustaa niiden niin sanottujen eksoottisten eläinten pitämistä.

Jos tuo laki menee läpi missään muodossa, voidaan pitää ihan varmana, että sitä aletaan kiristää laji kerrallaan. Ei siis KUKAAN hyväksytä sitä, että "okei, kielletään isot käärmeet ja isot papukaijat ja myrkylliset käärmeet". Puhutaan niidenkin puolesta. Ihan sama, vaikkei itse niistä tykättäisi yhtään, niin puolustetaan niitäkin silti. Jookos?
Esimerkiksi myrkkykäärmeisiin on helppo vedota pelottelumielessä ("se ällöttävä, kamala, pelottava, limainen käärme on vielä kaiken lisäksi myrkyllinen, hirveää, se tappaa ihmisiä!"), mutta totuushan on, että niitä on Suomessa suht paljon, niitä kasvatetaankin Suomessa ja silti täällä ei ole yhtään ihmistä kuollut niiden takia. Ei yhtään.
Isojen käärmeiden ja isojen papukaijojen pitäminen on sekin vain järjestely- ja tilakysymys. Ei varmasti jokainen tahdo asuntoonsa isoa terraariota tai häkkiä, mutta ei se koske kaikkia. On ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan sille eläimelle esimerkiksi oman huoneen. Eivätkä sellaiset ihmiset ole mikään poikkeus tai pisara valtameressä.

Ei siis kukaan vaadita kiellettäväksi muiden eläimiä siinä toivossa, että sitten saisi pitää ne omat. Vaikka emme itse välittäisi niistä eläimistä, niin hyväksytään ne. Kukaan ei ole sen perusteella sairas tai epänormaali, jos tahtoo pitää jotain muuta lemmikkiä kuin kissaa tai pörröistä marsua. Ei sitä eläintä kukaan väkisin asuntoosi tuo, sitä voi ihan vapaasti ottaa sellaisen eläimen, mikä itselle sopii ja mistä itse pystyy huolta pitämään. Annetaan muidenkin tehdä niin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta

Kuva: Ida-Emilia Kaukonen, Neitokakadut.com

Jarmo Tuutti, Papukaija.fi -sivuston ylläpitäjä, julkaisi Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta -artikkelin (tässä artikkeli .pdf-muodossa). Artikkelin pohjana on Monica Engebretsonin artikkeli "The welfare and suitability of parrots as companion animals: a review", jossa Engebretson toteaa papukaijojen olevan lemmikeiksi sopimattomia. Kun Engebretsonin esittämiä ongelmia käydään läpi tieteellisiin lähteisiin ja suomalaiseen lintuharrastukseen perustuen, huomataan, ettei papukaijan pitäminen sittenkään ole niin ongelmallista.

Artikkelissa käydään läpi eläimen hyvinvointiin liittyvä määritelmä viidestä vapaudesta ja niiden toteutuminen papukaijojen kohdalla, kerrotaan mahdollisista kasvatuksen ongelmista, sekä niitä ratkaisemaan tehdystä sertifioinnista, joka määrittelee eettisen kasvatuksen vaatimukset. Lisäksi tekstissä käsitellään, millaisia uhkia papukaija voi aiheuttaa muille ihmisille ja luonnolle. Jokaisen, joka on kiinnostunut siitä, sopiiko papukaija - tai lintu ylipäätään - lemmikiksi kenellekään, kannattaa tämä artikkeli lukea.

Lemmikkipapukaija lentämässä luokse pyynnöstä.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen

Mikäli suomalaiseen lintuharrastukseen ja sen vaatimuksiin tahtoo tutustua enemmänkin, on Papukaija.fi -sivustolla luettavissa ilmaiseksi Papukaija lemmikiksi? -opas. Opasta ei ole tarkoitettu ainoaksi oppaaksi papukaijaa pitäessä, vaan se on tarkoitettu luettavaksi ennen papukaijan hankintaa ja antamaan yleiskatsauksen siitä, mitä papukaijan kanssa eläminen tarkoittaa. Opas on siis tarkoitettu päätöksenteon avuksi eikä se yksistään riitä minkään linnun pitämiseen.

Lisää esimerkkiä suomalaisesta lintuharrastuksesta ja Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta -artikkelissa mainitusta siipisulkien typistämisestä löytyy helposti vaikkapa tästä infografiikasta: Anna lemmikkipapukaijan lentää. Infografiikka tuo esille syitä siitä, miksi maailmalla yleinen siipisulkien typistäminen ei ole ratkaisu mihinkään ja miksi sitä ei tulisi kenenkään Suomessa tehdä, vaikkei sitä erikseen eläinsuojelulaissa kielletäkään. Lemmikkilinnut Kaijuli ry listasi vuoden 2012 syyskokouksessa yhdeksi tavoitteeksi eläinsuojelulain uudistusta koskien saada lintujen siipisulkien typistämisen rajoitettua.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen voit lukea tästä linkistä.

Positiivilistasta muualla (linkkejä)


Kerään tähän muiden eksoottisten eläinten harrastajien kirjoittamia juttuja positiivilistaa koskien. Lisäilen linkkejä sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan.
Jos sinulla on aiheesta asiallinen kirjoitus ja en ole sitä linkittänyt tähän, heitä linkkiä kommenttikenttään, niin lisään sen sitten muiden linkkien joukkoon.

Edelleen esitän pyyntönäni, että Suomen herppi-, lintu- ja kalaharrastajat (ja kaikki muutkin, jotka koette olevanne vaarassa joutua positiivilistan ulkopuolelle, mutta joita en osaa erotella) pyrkivät kirjoittamaan tästä aiheesta ja ylipäätään omasta harrastuksestaan ja tuomaan sitä esille. Meitä on täällä iso joukko ja tunnemme ne eläimet, joista puhumme. Tuodaan ne tunnetuiksi muillekin ja kumotaan yhdessä vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja tuuletuskanavissa luikertelevista, lapsia tappavista kuristajakäärmeistä, pienissä pyöreissä häkeissä elävistä puhuvista papukaijoista ja lasimaljassa ympyrää uivista kultakaloista. Tiedämme, ettei näiden eksoottisten eläinten pitäminen ole pelkkä harrastus, vaan kokonainen elämäntapa ja ne ovat meille lemmikkeinä aivan yhtä rakkaita kuin jollekin toiselle se koira tai vaikka hevonen. Silti saamme kuulla monelta ihmiseltä pahaa lemmikeistämme (se pitää tappaa, se levittää tauteja, sillä ei tee mitään, se on ihan tyhmä, siitä ei ole seuraa...) tai niiden kuollessa "se oli vain lintu/kala/käärme/lisko, ota uusi" -kommentteja. Jokainen näitä eläimiä pitänyt tietää, miltä ne kommentit tuntuvat. Kyseessä ei ole "vain" joku eläin.

Ja samoin jokainen näitä eläimiä pitävä tietää, miten pahalta meistä puhe positiivilistasta tuntuu. Tiedän, että monilla käy nyt tunteet kuumina ja että moni stressaa, murehtii ja pelkää eläintensä kohtalosta ja harrastuksensa/elämäntapansa tulevaisuudesta. Pysytään silti kaikki kuitenkin asiallisina, jatketaan tiedon levittämistä ja tehdään yhteistyötä yli lajirajojen. Minusta on ollut hienoa nähdä, ettei keskustelu ole mennyt siihen "no annetaan niiden kieltää kalat, jos ne sillä antaa pitää herpit ja linnut" -linjalle. Ja minusta on ollut hienoa nähdä, miten fiksuja ja asiallisia harrastajia täällä on, ja miten asialliseen keskusteluun pystymme, vaikka aihe onkin näin raskas. Ja aiheen raskaus tekee tästä vielä hienompaa. Vaikka jokainen pelkäämme aivan käsittämättömästi eläintemme puolesta tällä hetkellä, pystymme silti olemaan asiallisia ja toimimaan yhteistyössä. Kyseessä ei ole mikään pieni juttu, vaan sellainen asia, jota ei voisi ihan missä tahansa odottaa. Ihan älyttömän isot kehut ja kiitokset kaikille. Jatketaan samaan malliin.


Linkkejä kirjoituksiin aiheesta:


Papukaija lemmikkinä: Belgian malli, kissat, koirat ja linnut

Papukaija lemmikkinä: Kieltolaki ei ole ratkaisu eläinten hyvinvointiongelmiin

Elämää eksoottisten kanssa: Barrikaadeille nousu eksoottisten eläimien puolesta

Perä-Korvolan Lintukodossa: SEY:n tiedote positiivilistasta herätti ajatuksia täälläkin

Perä-Korvolan Lintukodossa: Positiivilista on kehno ratkaisu eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi

Atte Santala: Pohdintaa SEY:n ehdottomasta eksoottisten eläinten pitokiellosta

Sagur ja Cecil: SEY:n positiivilista - eihän tässä ole mitään järkeä

Rakasta, rotakasta: Eksoottisten lemmikkien eettisyydestä

Jarmo Tuutti/Papukaija.fi: Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta (Teksti ei käsittele itse positiivilistaa, mutta kirjoitettiin sen vuoksi. Arvokasta luettavaa jokaiselle, joita papukaijojen pito lemmikkinä epäilyttää.)

Ja vielä Atte Santalan hieno video aiheesta:



SEY:n positiivilistan läpikäyminen:

maanantai 17. helmikuuta 2014

Onko eksoottinen eläin mahdoton lemmikkinä?

Kuvassa eksoottinen lintu, joka tuli "auttamaan" virikelelujen täyttämisessä. Linnun elekieli kertoo sen olevan tilanteeseen erittäin tyytyväinen - töyhtö on rentona, muttei kuitenkaan mene päätä pitkin ja lintu vetää nokan pielissä olevia höyheniä kevyesti suppuun.

Lehdistössä uutisoitiin jälleen kerran eläinsuojelulain uudistuksen myötä puheeksi tulleesta niin sanotusta positiivilistasta. Positiivilistan ideana on, että kaikki listalle päässeet eläimet ovat sallittuja pitää lemmikkeinä ja joka ikinen listan ulkopuolelle jäävä eläin on automaattisesti laiton. Riippumatta siitä, voidaanko kyseiselle lajille tarjota sen hyvinvoinnin turvaavat olosuhteet vai ei.

Savon Sanomat kirjoittaa aiheesta: "Jos rajoituksia ei ole, lemmikeiksi otetaan eksoottisia eläimiä, kuten kilpikonnia, käärmeitä, liskoja tai isoja papukaijoja." Iltasanomatkin uutisoi nopeasti samasta asiasta.

Eri lemmikkiyhdistykset reagoivat välittömästi lehtikirjoitukseen. Niinpä Lemmikkilinnut Kaijuli rySuomen herpetologinen yhdistys ryHelsingin akvaarioseura rySuomen Herppiharrastajat ry ja Suomen Dendrobatidae Yhdistys ry julkaisivat yhteisen tiedotteen Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset: SEY:n ehdotus kieltäisi kissat ja koiratkin.

SEY ei tietenkään ole kieltämässä koiria ja kissoja, mutta mikäli ehdotusta positiivilistasta tulkittaisiin tasapuolisesti jokaisen lajin kohdalla, tulisi siinä ottaa huomioon sekin, että kissat ja koirat ovat runsaasti aktiviteettia vaativia petoeläimiä, jotka ovat vaaraksi Suomen luonnonvaraisille eläimille. Vapaana ulkona kulkiessaan hyvinkin ruokitut kissat tappavat vuosittain runsaasti pieneläimiä, koirat pystyvät tappamaan suurempiakin eläimiä. Luontoon karkaavat lemmikkilinnut päätyvät muiden eläinten ruoaksi sen sijaan, että ne haukkaisivat palasen hirvenlihaa. Tosin tästä tosiasiasta huolimatta joka ikinen Suomeen tuotava papukaija tai muu lemmikkilintu vaatii (muiden lupien ja lääkärintarkistusten lisäksi) noin 300 euron arvoisen Riistakeskuksen luvan, jolla todistetaan, ettei kyseinen, luontoon joutuessaan viimeistään ensimmäisiin pakkasiin kuoleva saaliseläin, kykene vahingoittamaan Suomen luonnonvaraisia eläimiä, jos se pääsee joskus mahdollisesti karkaamaan luontoon. Samaan aikaan eri maiden kulkukoiria saa tilata Suomeen netin kautta muutamalla klikkauksella - niiden kohdalla ei vaadita mitään todistusta siitä, voivatko ne tuhota Suomen hirvikannan. Kymmenen gramman painoisen seeprapeipon kohdalla se sen sijaan vaaditaan.

Kuten aivan kaikkia muitakin eläimiä, myös niitä koiria ja kissoja hoidetaan puutteellisilla, väärillä tai vanhentuneilla tiedoilla ja uskomuksilla. Niiden omistajissa on sekä välinpitämättömiä, että tietämättömiä - aivan kuten minkä tahansa muun eläimen kohdalla. Kukaan ei silti kehtaisi ikinä väittää, että koirat tai kissat ovat lemmikkeinä niin mahdottomia, että ne tulisi kieltää. Samat argumentit, joita käytetään eksoottisten lemmikkien vastustamiseen pätevät yhtälailla niihin koiriin ja kissoihin, joissain tapauksissa jopa enemmän.

Toistaiseksi vasta Kaleva uutisoi kyseisestä tiedotteesta: Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset tyrmäävät SEY:n kieltolistan

Positiivilista ei ole uusi idea, vaan se on putkahdellut esiin säännöllisesti sinä aikana, kun uusi eläinsuojelulaki on ollut työn alla ja yhtä kauan lemmikkiyhdistykset ovat puhuneet sitä vastaan. Alunperinhan listalle suunniteltiin pariakymmentä sallittua lajia. Lemmikkiyhdistykset tyrmäsivät ajatuksen nopeasti ja toivat päättäjien tietoisuuteen, että pelkästään yksittäisen harrastajan luona voi olla tuo parikymmentä erilaista lajia. Kenen eläimistä tulisi siis laillisia ja kenen eläimet saisivat lähteä? Nyt on ymmärretty, ettei niin pieni lista riitä mitenkään, mutta positiivilista on silti lakia suunnitellessa monen mielessä ja se tahdotaan toteuttaa. Vaikka tästä listasta tekisi miten laajan tahansa, on silti olemassa riski, että jokin lemmikkinä täysin hyvin menestyvä ja pidettävä eläin jää listan ulkopuolelle. Eli todennäköisyys sille, että edes joidenkin harrastajien eläimet muuttuisivat laittomiksi, on olemassa. Ja vielä suurempi todennäköisyys on sille, että mikäli asiaan ei puututa nyt, tulee niitä kiellettyjä lajeja olemaan enemmän kuin kukaan meistä uskaltaa edes ajatella. Ei ole mikään mahdottomuus, että esimerkiksi kaikki käärmeet ja liskot kiellettäisiin sen enempiä lajiin katsomatta.

Jos näin käy, että lista tulee voimaan ja jotkin eläimet jäävät listan ulkopuolelle, joutuu sen ulkopuolelle jääneen eläimen omistajat jatkossa salailemaan laitonta lemmikkiään (harva suostuu luovuttamaan oman lemmikkinsä pois, sanoi laki mitä tahansa). Tällöin eläimelle ei saa hankittua esimerkiksi eläinlääkärin apua tilanteen niin vaatiessa. Samoin avun kysyminen muilta harrastajilta vaikeutuu tai muuttuu mahdottomaksi eikä uusi tieto leviä enää harrastajien kautta toisille. Moni erikoistuneempi eläintarvikekauppa joutuisi tässä vaiheessa lopettamaan toimintansa, joten oman eläimen tarvitsema ruoka tai tarvikkeet voisi olla jatkossa erittäin vaikeita hankkia. On turha olettaa, että jokainen lopettaisi harrastuksen, vaikka laki sen kieltäisi. Hyvä esimerkki tästä on Norja, jossa matelijat ovat kokonaan kiellettyjä. Silti maassa arvellaan olevan noin parisataatuhatta matelijaa. Edes täyskiellolla ei ole siis saatu niiden pitämistä poistettua.

Kielto tulisi lisäämään kiellettyjen lajien salakuljetusta ja salakuljetus puolestaan edistäisi luonnosta pyydettyjen eläinten kauppaa. Jos eläimen lähtökohdat ovat hämärän peitossa, kasvaa mahdollisuus saada luonnosta pyydetty yksilö. (Luonnosta pyydetyistä linnuista löytyy juttua Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n Tiedätkö lintusi alkuperän? -kampanjasta sekä kampanjaa tukeakseni kirjoittamastani Tiedätkö lintusi alkuperän? -kirjoituksesta. Tahdotaanko tätä toimintaa todellakin edistää vastuullisen ja eettisen kasvattamisen sijaan?) Kiellon ansiosta eläinten hyvinvointi heikkenisi merkittävästi tiedon puutteesta syntyvien hoitovirheiden ja luonnosta pyydettyjen yksilöiden kaupan ansiosta. Koska eläinten olemassa olo tahdottaisiin salata, tulisi näiden asumukseksi todennäköisesti pienemmät, helpommin piilotettavissa olevat häkit ja terraariot. Mitään näistä ei voi kutsua eläinsuojeluksi hyvällä tahdollakaan.

Hyvin vai huonosti voivia eksoottisia eläimiä? Kuvan linnuilla on lajitovereita, virikkeitä, eripaksuisia orsia, runsaasti lentotilaa sekä lintulamput. Lisäksi niiden käsittely ja koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja lintujen ehdoilla toimimiseen.
Kuva on napattu lintuhäkin sisältä, ei lintujen ollessa vapaana.

Tahdommeko oikeasti Suomeen uuden, järjettömän kieltolain, joka syntyisi yksinkertaisesti siitä, ettei lakia suunnittelevat päättäjät itse ymmärrä eksoottisista eläimistä ja niiden tarpeista mitään? Tahdommeko minkään lain perustuvan siihen, että jostakin tuntuu siltä, ettei joillekin eläimille voi järjestää hyviä oloja? Kuuluuko mutulla tehdyt lait minkään sivistyneen valtion lakikirjoihin? Siinä ei ole mitään pahaa, etteivät päättäjät ymmärrä kaikista eläimistä, mutta sen ei pitäisi oikeuttaa ketään uskomaan asioita, jotka on jo täysin päinvastaiseksi todistettu. Ei kukaan muukaan ymmärrä kaikista eläimistä, eikä kenenkään tarvitsekaan. Riittää, että edes ne, joilla kyseisiä eläimiä on, ovat selvillä niiden lajinmukaisista tarpeista ja hoidosta. Ja niin harrastajat ovatkin. Suomalaiset lajiinsa perehtyneet lintu-, herppi- ja kalaharrastajat ovat yleisesti ottaen erittäin fiksua ja osaavaa väkeä. Tietoa ollaan valmiita hakemaan ja ottamaan vastaan ja harrastajilla on hyvät mediat, joissa auttaa toisia harrastajia. Mitä enemmän harrastaja on omaan lajiinsa tai lajeihinsa kiintynyt, sitä enemmän kyseinen harrastaja pyrkii tekemään asiat niin, että eläin voi varmasti mahdollisimman hyvin. Ja sitä enemmän kyseinen harrastaja tahtoo myös muiden eläinten voivan hyvin. Taustalla on omien yksilöiden rakastamisen lisäksi rakkaus koko lajia kohtaan. Käytän itsekin joka vuosi varovaisesti arvioiden satoja tunteja omaa vapaa-aikaani, aivan täysin ilmaiseksi, siihen, että autan muita harrastajia ja pyrin parantamaan lemmikkeinä elävien lintujen hyvinvointia. Ja tiedän, etten ole ainoa, vaan tätä työtä tekee lukuisa määrä muita ihmisiä. Lukemattomat ihmiset ovat valmiita uhraamaan isonkin siivun omasta vapaa-ajastaan parantaakseen lemmikkien oloja. Se kaikki aika ei ole mennyt hukkaan, se on mennyt eläinten hyvinvoinnin eteen. Se on ollut toimivaa ja eläinten olot ovat parantuneet jatkuvasti. Ja nyt sitten niistä eläimistä ja niiden hyvinvoinnin eteen tekemästämme työstä tietämättömät ihmiset pyrkivät kertomaan meille, ettei eläimiämme voi pitää lemmikkinä ja levittää mielikuvaa huonosti voivista eksoottisista eläimistä. Haastavista ja mahdottomista lemmikeistä, jotka automaattisesti kärsivät lemmikkinä.

Eksoottisten eläinten pitäminen lemmikkeinä ei ole mahdotonta eikä niiden lemmikkinä pitäminen tarkoita, että ne kärsivät ja voivat huonosti. Kärsivien ja huonosti voivien yksilöiden kohdalla voi syyttää ainoastaan niiden omistajaa, ei koko lajia. Muutama lemmikkinsä huonosti hoitava tapaus ei tarkoita, etteivätkö muut niitä pystyisi hoitamaan hyvin. Eihän Suomessa olla kieltämässä koiria tai kissoja, vaikka niitäkin jotkut hoitavat huonosti. On totta, että monet eksoottiset eläimet vaativat asiantuntevaa ja perehtynyttä hoitoa ja siksi osa lajeista on haasteellisia pidettäviä, mutta sitä perehtymistä ja hoitoa vaatii ihan oikeasti myös joka ikinen "helppo" kissa ja koira (huudan pääni sisällä joka kerta, kun kuulen jonkun puhuvan kissojen ja koirien "helppoudesta"). Kissojen ja koirien kohdalla kuulee harva se päivä Suomessa vanhoja, jo vääräksi todistettuja käsityksiä ja uskomuksia. Pitää olla johtajaa ja alistajaa, pitää näyttää eläimelle sen paikka, pitää rangaista, kissa ei opi mitään, kissa on itsepäinen ja tyhmä, kissa ei tottele, ei sitä ja tätä pysty kouluttamaan, se on itsepäinen, sille pitää tehdä sitä ja tätä väkisin, jotta se oppii asioiden menevän näin... ja sitten sanotaan, ettei eksoottisia lemmikkejä osata hoitaa?

Eksoottisten lemmikkien kohdalla olevat ongelmat johtuvat vääristä pito-olosuhteista, vääränlaisesta käsittelystä tai eläimen lajikohtaisten tarpeiden laiminlyömisestä. Joskus näiden taustalla on välinpitämättömyys, mutta erittäin monesti pelkkä tietämättömyys. Se ei tarkoita, etteikö niiden eläinten oloja saisi korjattua tai etteikö omistaja edes tahtoisi korjata oloja. Eksoottisten eläinten pitäminen ei ole mitään rakettitiedettä tai hankalaa, vaan yleensä aivan yksinkertaista, jopa helppoa ja sitä tietoa on hyvin saatavilla. Suomalainen lintujenpito on yksi maailman parhaita ja edistyksellisintä, sillä täällä puhutaan luonnonmukaisten olojen, isojen tilojen, siipisulkien leikkaamattomuuden ja positiivisen käsittelyn puolesta. Ja siitä tietämättömyydestä: Olen itsekin nähnyt monia tapauksia, joissa eläimen oloissa on ollut jotain pientä tai suurta pielessä - eläintä on saatettu esimerkiksi käsitellä tai pitää vanhojen oppien mukaan - mutta omistajan saatua ohjeita ja neuvoja, puutteet onkin korjattu ja eläimelle on saatettu sen jälkeen järjestää aivan omatoimisesti niin hyvät oltavat kuin mahdollista, kun omistaja ymmärtääkin mitä on pielessä. Kyse ei ole siitä, etteikö omistaja tahtoisi tehdä asioita hyvin. Kielto ei korjaa näitä puutteita vaan tieto ja tiedon levittäminen. Lemmikkiyhdistykset tekevät tässä äärettömän korvaamatonta työtä. Ja se työ näkyy eläinten hyvinvoinnissa joka ikinen päivä. Lemmikkiyhdistysten tietoa ja osaamista ei tulisi aliarvioida, sillä eksoottisten eläinten kohdalla se tieto löytyy juurikin niistä.

Vaikka monella onkin mielikuva haastavista ja mahdottomista eksoottisista eläimistä, on todellisuus se, että moni lintu- ja matelijalaji on jopa helpompi lemmikkinä tavalliseen koiraan tai kissaan verrattuna. Monelle eksoottiselle eläimelle saa järjestettyä isommat, luonnonmukaisemmat ja virikkeellisemmät tilat. Käytännössä katsoen jokaista eksoottista lemmikkiä ruokitaan lajille soveltuvalla, mahdollisimman luonnollisella ja monipuolisella ravinnolla. Esimerkiksi siemensyöjälinnut saavat ravinnokseen siemeniä ja monipuolisesti kasviksia, käärmeet syövät kokonaisia hiiriä, rottia tai kaneja. Moniko tavallinen koira tai kissa elää koko elämänsä viljapitoisella markettinappulalla? Kuinka moni tavallisen kissan tai koiran omistaja on edes kuullut, että niillekin voi järjestää luonnollisemman ruokavalion? Entäs virikkeet? Moniko kissa ja koira elää asunnossa ilman minkäänlaisia virikeleluja tai muuta puuhaa, jossa se joutuu käyttämään päätään? Eksoottisten eläinten kohdalla virikkeet ovat asia, josta puhutaan jatkuvasti niiden lajien kohdalla, jotka sellaisia voivat käyttää. Niitä on helppo rakentaa itsekin ja moni harrastaja ruokkii eläimensä pelkästään erilaisten virikelelujen kautta. Eläin joutuu siis tekemään työtä ruokansa eteen kuten se joutuisi luonnossakin. Tämä pitää eläimen hyvinvoinnista huolta tarjoamalla sille mahdollisuuden yhteen tärkeimmistä käytösmalleista. Miten sitten tilantarve, mahtuuko eksoottinen lemmikki ihmisasuntoon? Asiaa voi ajatella näin päin: Kumpi saa tavallisesta asunnosta kokoonsa nähden enemmän tilaa, pari pientä kymmenen gramman painoista seeprapeippoa vai iso koira? Iso kuristajakäärme, jonka terraario vie yhden seinän verran tilaa vai iso, aktiivinen koira? Ja entäs hylättyjen eläinten laita? Vaikka Suomessa eksoottiset eläimet eivät ole enää mitään harvinaisia lemmikkejä, hylätään niitä erittäin harvoin. Sen sijaan niitä "helppoja" kissoja hylätään täällä vuosittain noin 20000 kappaletta.

Muut kuin koirat tai kissat eivät ole mahdottomia lemmikkeinä. Niille ei ole mahdotonta järjestää hyviä oloja. Ne voivat vankeudessa hyvin, mikäli niiden omistaja antaa niiden voida hyvin. Ei koirat tai kissat voi nekään hyvin ihmisen kotona, jos niitä ei hyvin pidetä - sama pätee kaikkiin muihin eläimiin, oli kyseessä sitten lintu, lisko, kala, käärme, rotta, hiiri, kani tai ihan mikä tahansa. Meidän kaikkien eläimet voisivat paljon paremmin, jos jokainen pyrkisimme pitämään niistä mahdollisimman hyvän huolen lajiin katsomatta. Samalla voisimme unohtaa toisten lemmikkien kieltämisen, vihaamisen tai pelkäämisen, vaikkeivat ne itseä miellyttäisikään. Jos itse ei ymmärrä toisen eläintä tai näe siinä mitään järkeä, ei sillä ole mitään väliä. Riittää, että se eläin on oikea ja tärkeä sille toiselle.

Eksoottisten eläinten harrastajien olisi nyt hyvä levittää sanaa harrastuksestaan. Kumotaan yhdessä vääriä käsityksiä ja todistetaan ihmisille, että näitäkin eläimiä voi pitää siinä missä koiria ja kissojakin. Sitä aktiivisuutta vaaditaan jokaiselta nyt, sillä kohta voi olla liian myöhäistä. Kirjoita asiasta kotisivuillesi tai blogiisi, lähetä lehtiin mielipidekirjoituksia, vastaa ihmisten kommentteihin ja kauhisteluihin. Ole asiallinen ja vakuuttava, pitäydy faktoissa ja älä levitä valheita ja myyttejä. Anna ihmisten huomata olleensa väärässä vanhentuneiden uskomustensa, myyttiensä ja käsitystensä kanssa.

Voit aloittaa linkittämällä tämän lemmikkiyhdistysten tiedotteen eteenpäin:
Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset: SEY:n ehdotus kieltäisi kissat ja koiratkin

Tästä linkistä voit tutustua muiden kirjoittamiin teksteihin aiheesta: Positiivilistasta muualla (linkkejä)

Tämän linkin kautta pääset tutustumaan Jarmo Tuutin artikkeliin "Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta".

Loppuhuomautus "eksoottinen eläin" -termin käytöstä:
Käytän tässä kirjoituksessa tarkoituksella SEY:n ja monien muiden tahojen käyttämää "eksoottinen eläin" -muotoa. Eksoottisella eläimellä tarkoitetaan kaikkia muita lemmikkieläimiä paitsi koiraa tai kissaa. Sillä ei myöskään tarkoiteta koti/tuotantoeläimiä, kuten kanoja, hevosia, lehmiä ym. Eli eksoottisiksi eläimiksi lasketaan niin hiiret, rotat, marsut, kanit, fretit, hamsterit ja monenlaiset muut piennisäkkäät kuin myös lemmikkeinä pidetyt kymmenet tuhannet lintu-, kala-, ja matelijalajit. Joukkoon kuuluu myös muun muassa hämähäkit ja hyönteiset.

Todellisuudessahan iso osa näistä eläimistä ei ole enää millään tavoin "eksoottisia", vaan yleisesti hyväksyttyjä ja normaaleja lemmikkejä, joiden nykyiset lemmikkinä elävät yksilöt ovat eläneet ihmisen hoivissa jo useiden sukupolvien ajan. Eksoottisten lemmikkien pitäminen ei myöskään ole mikään uusi keksintö. Varhaisimmat todisteet ihmisen hoivissa elävistä käärmeistä löytyvät jo muinaisesta Egyptista - käärmeitä on siis ollut lemmikkeinä vähintään tuhansien vuosien ajan. Valkoperämanikkeja (pieni peippolaji) tiedetään olleen lemmikkeinä jo 3500 vuotta sitten. Monia muita lintuja on pidetty vähintään satojen, jopa tuhansien, vuosien ajan, esimerkiksi kanarialinnuilla on yhteistä taivalta ihmisen kanssa kertynyt jo 600 vuotta. Kyyhkyillä puolestaan ainakin 5000 vuotta. Varhaisimmat löydökset papukaijoista ajoittuvat nekin muinaiseen Egyptiin, eli papukaijojen kohdalla päästään jälleen tuhansiin vuosiin. Ensimmäiset todisteet lemmikkikaloista löytyvät muinaisesta Roomasta, parin tuhannen vuoden takaa. Voiko näin kauan pidettyjä eläimiä mitenkään sanoa enää eksoottiksiksi, uusiksi tai erikoisiksi?

Omasta puolestani "eksoottinen eläin" -termi joutaisi romukoppaan. Se kun kuulostaa juurikin siltä, että eläin käydään nappaamassa jostain toiselta puolelta maailmaa olevasta viidakosta, tuodaan lemmikiksi ihmisen luokse ja sen jälkeen se on ihasteltava, eksoottinen olento. Se ei kerro, että näitä eläimiä kasvatetaan ihmisen hoivissa eivätkä lemmikkinä olevat yksilöt ole välttämättä nähneet luontoa enää moneen sukupolveen. On totta, että monia eläimiä pyydetään yhä suoraan luonnosta, mutta Suomalaiset harrastajat vastustavat tätä toimintaa ja eläimet kehotetaan ostamaan kasvattajilta. Suomessa luonnosta pyydettyjen eläinten kauppa on erittäin vähäistä ja lemmikkiyhdistysten valistuksen ansiosta se tulee sellaisena myös pysymään, mikäli näitä eläimiä saa jatkossakin hankkia ja omistaa laillisesti. Suomessa ei yksinkertaisesti ole nykytilanteessa tarvetta salakuljetukselle ja laittomien eläinten kaupalle.