Kissat

Kingi (Kiki, Kinkeli, Prinsessa, Tietulli, K, Kiisseli)

Kingi sai nimensä Stephen Kingin Cat's Eye -elokuvan mukaan. Tämä kun oli ensimmäinen asia, mikä kissasta mieleen tuli sen ensi kertaa nähdessäni. Pimeydestä kiilui kaksi valtavaa, pyöreää kissansilmää. Valtavaa - todellakin. Koskaan en ole kissalla niin suuria silmiä nähnyt, eikä hetkeäkään tarvinnut epäillä etteikö tämä olisi juuri se kissa, joka vie ihmisten hengityksiä öisin heidän nukkuessaan. Ja niin kissa sai nimensä ensisilmäyksellä - Stephen Kingin kissa, joka sittemmin lyhentyi muotoon Kingi.

Kingi oli ujo ja arka kissa, ei sen nähnyt paljoa edes liikkuvan. Mutta kun Kingi näki ensimmäistä kertaa suuren rakkautensa, oman ihmisensä, hyppäsi hän häkin kaltereita vasten "PÄYYYRRRRR!!". Jos kissa osaisi puhua, se olisi huutanut: "Vie minut  mukanasi, vie minut kotiisi, olen kissasi." Kuljetusboksiin siirtoa Kingi ei vastustellut pätkääkään. Tämä onkin ainoa kerta, kun Kingin on kuljetusboksiin saanut laittaa, kaikki myöhemmät kerrat ovat osoittautuneet todelliseksi taistoksi. En lähde ihmiseni luota, en lähde edes eläinlääkäriin.

Luonteeltaan Kingi on vallan pikkuprinsessa ja täydellinen oman ihmisen kissa. Illan kohokohta on nukkumaanmeno, sillä silloin voi tulla sänkyyn viereen - tietenkin ihmisen jalkaan tiukasti kiinni painautuneena. Fiksuna kissana Kiki osaa jopa käydä iltapalalla ja -pissalla ennen sänkyyn tuloa. Näin ei tarvitse enää yöllä vaivautua nousemaan tuollaisten pikkuseikkojen takia. Kuka nyt enää nousta tahtoisikaan, kun vaihtoehtoisesti voi kölliä onnessaan ihmisensä jaloissa tai kainalossa nähden prinsessallisia unia!

Aamuisin puolestaan paras hetki on herääminen. Silloin voi herätä hyvin nukutun yön jälkeen oman ihmisen jaloista ja nousta yhtä aikaa uuteen päivään. Jalasta jalkaan puskien matka etenee aamuisin hitaasti, mutta varmasti kohti olohuonetta. Olohuoneessa taas odottelee monta mieluisaa loikoilupaikkaa koko pitkän päivän varalle. Lattialta löytyy koria ja parit kissojen ikiomat repimismatot, raapimapuusta löytyy riippumattoa ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä - oman ihmisen sylikin saattanee olla tarjolla!

Oman ihmisen poistuessa kotoa asiaan kuuluu pakollinen harmistuminen. Vaikka ihminen veisi pelkästään roskat ulos.

Välillä Kingi muistaa maalliset tarpeensa - täytyyhän hänenkin syödä ja juoda, vielä kun ei pelkällä rakkaan ihmisen ihailulla maha täyty. Vesi maistuu parhaimmalta palvelijan vesilasista ja sitä tullaankin kauniisti istuen ja huojuen pyytämään. Ruoka-ajan koittaessa kenguru, poro tai tonnikala maittaisi erittäin mielellään. Ja odotus tapahtuu kauniisti paikoillaan istuen - tottakai. Ei prinsessalliselle arvolle säntäily ja hätäily sovi sitten alkuunsakaan! Ikävä kyllä, ruuan hotkiminen sopii prinsessalliselle arvolle. Ja pitkin lattioita oksentelu sen seurauksena. Kingi on allerginen, joten hänen ruokavalionsa on jatkuvassa hionnassa parempaan suuntaan. Nykyään olemme löytäneet jo parit sopivat raksut, sekä useammat sopivat märkä- ja tuoreruuat. Viimeisimmästä ruokaoksennuksesta on jo aikaa, hotkimisoksennuksia tosin tulee aina silloin tällöin. Onneksi nämäkin vähentyvät ajan kanssa, kulkukissan ei voi olettaa oppivan samantien uskovan, että ruokaa on oikeasti aina tarjolla - koko loppuelämän ajan.

Avoimesti Kinkeli rakastaa omaa ihmistä yli kaiken, mutta vuosien varrella hänestä on tullut myös minunkin pikku salarakas. Eikä hän aina muista pelkästään salaa rakastaa, vaan erehtyykin sen näyttämään avoimesti. Yritämme tosin pitää tämän pienenä kahdenkeskisenä salaisuutena - siksipä Kingi huomaavaisesti hylkää seurani aina oman ihmisensä nähdessään. ;)

Kingi pitää omasta ihmisestään, ruuasta ja valerianalla täytetystä leikkihiirestä, josta käytämme nimitystä kamapussi. Yli kaiken Kingi pelkää raketteja, joten uudet vuodet selvitään täällä Feliwayn avulla. Äkillinen, raju ukonilma voi myös laukaista paniikin. Pallotkin ovat äärimmäisen pelottavia, mutta ajan kanssa asian suhteen ollaan edistytty niin hurjasti, että nykyään Kingi jopa leikkii jollain pienen kokoisella pallolla - täysin ilman pelkoa! :)

Kaikin puolin Kingi on valloittava, ihana, persoonallinen ja vahvatahtoinen kisu. Kisu, joka sai uuden elämän ja uuden mahdollisuuden. Ja valita itse itselleen ihmisen - ehkäpä Kingi ei olekaan ihmisen lemmikki, vaan Kingi poimi ihmisen itselleen lemmikiksi.

Kiki

Mitä pussiin menee? Oliko lupa? Voiko sen syödä? Onhan Kinkeliä informoitu asiasta?

Työnjohtaja tarkistaa onko kaapin puhtaus varmasti prinsessallisten standardien mukainen. Eihän sitä ihmisestä tiedä, vaikka laiskottelisi ja tarjoilisi sen jälkeen prinsessan ruuat likaisesta jääkaapista!

Milla (Mimma, Mamma, Miksu, Milli-Milla, Pöpö, Lippulaiva)

Milla-vanhus on kuulunut kalustoon jo pitkään. Hän lähti mukaamme poikasena, eläinten löytökodista. Eihän sitä ollut tarkoitus kissoja ottaa, ei ollenkaan, aivan muita eläimiä menimme katselemaan. Mutta niinhän siinä sitten kävi. "Miuaauuur!" ja sydän oli menetetty. Muutaman päivän sitä jaksoi malttaa mielensä, kunnes oli pakko soittaa ja kysyä mahtaisiko kissa olla vielä tallella. Olihan se. Joten ei muuta kuin hakemaan. Ja kuljetusboksikin unohtui matkasta! Siinä meillä kissanhakureissu! Onneksi kissa saatiin pakattua pahvilaatikkoon ja matka kotiin pääsi onnellisesti alkamaan.

Kotona odotti vastassa toinen kissa, Sfinksi. Jännitti, miten kissat tulevat toisiinsa suhtautumaan. Aluksi pidimme Millan eri huoneessa, kunnes jouduimmekin yllättäen lähtemään reissuun kauemmaksi. Yön yli ei viitsinyt jättää kissoja eristetyiksi, joten aikamme pohdittuamme äitini päätti jättää kaikki ovet auki ja kissoille vapaan tien toistensa luokse. Takaisin kotiin saapuminen oli hermostuttavaa. Onko siellä tapeltu, tulevatko kissat toimeen, vihaavatko toisiaan yli kaiken? Ulko-ovi auki ja kappas - kaksi kissaa nukkuu tiukasti toisiinsa painautuneina, molemmat sikeässä unessa ja niin onnellisen näköisiä. Nämähän olisivat tulleet varmasti toimeen jo samantien, ilman varovaista totuttamista eri huoneissa! Millasta ja Sfinksistä tuli parhaat ystävykset ja sellaisina he pysyivät loppuun saakka. Sfinksi jouduttiin lopettamaan 2006 tarttuvan vatsakalvontulehduksen, FIP:in vuoksi. Sairaus iski todella nopeasti ja rajusti ja koska siihen ei ole hoitokeinoa ja sen ennuste on erittäin huono, oli lopetus kissan kannalta paras ratkaisu. Nyt Sfinksi lepää mielipaikallaan niemen päässä, odottaen auringonnousua. Sfinksi oli tullessaan arka, laiha ja likaantunut kulkukissa. Se sai kuitenkin lopulta hyvän elämän.

Pienenä Millan rakkain nukkumapaikka oli keraaminen kukkaruukku. Kasvi ei tuossa ruukussa pitkään menestynyt kissan jyrätessä sen alleen, joten päädyimme lopulta heittämään pyyhkeen ruukun päälle. Nukkukoon siinä, kun niin hyvä paikka kerran on. Kissa kasvoi kasvamistaan ja ruukku kutistui sitä mukaa. Eräänä päivänä sitten ruukku putosi lattialle ja särkyi. Sinne meni mullat pitkin lattioita. Ja sirpaleet. Kissaparka menetti nukkumapaikkansa kertarysäyksellä, ei kai ymmärtänyt, ettei ruukku kasva hänen mukanaan ja että siitä pienestä ja sirosta kissasta on kehittymässä hurjaa vauhtia täysikasvuinen neiti.

Nimen valinta Millalle osoittautui helpoksi. Äidilläni oli aina tapana sanoa "musta kuin Milla Magia", joten mikäs sen parempi nimi mustalle kissalle? Koska se on musta, niin siitä tulee sitten Milla. Yksinkertaista ja toimivaa.

Luonteeltaan Milla on aina ollut enemmänkin yksinäinen oman tiensä kulkija, tosin säännöllisesti tuo muistaa näyttää rakkautensakin ihmisiä kohtaan. Vieraatkin ovat mielenkiintoisia Millan mielestä, tiedä vaikka niiltä rahnutuksia saisi. Ainakin niille voi käydä kantelemassa, miten täällä ei kukaan koskaan rahnuta. Eikä ruokaakaan anneta. Todellista kissarääkkäystä. Öisin Milla kömpii sänkyyn pääni viereen nukkumaan. Oman tyynyn päälle tottakai, pitäähän nyt mukavat oltavat sänkyyn saada.

Kissa ottaa ilon irti keittiöremontista... ;)

Aamuauringossa loikoilua...

Pitäis varmaan tiskata, kun on lavuaari taas täynnä... :(