Neitokakadu Thuu

Helmikuussa vierähti vuosi siitä, kun Thuu saapui meille. Thuun saapumisen vuosipäivän kunniaksi kävinkin läpi vanhoja kuvia ja kokosin niistä pienen Thuu-kokoelman. Olisin tahtonut saada kuvan Thuusta jokaiselta kuukaudelta, mutta harmikseni kuvia ei joko ollut tai ne olivat epäonnistuneita tavalla tai toisella, esimerkiksi lintu liikkuu juuri kuvan ottohetkellä tai ei näy kuvassa kunnolla tai läheskään kokonaan. Onnistuin kuitenkin löytämään riittävästi sopivia kuvia matkan varrelta.

Thuu on Parraweenan Anni Pohjan kasvatti. Se on emojen ruokkima ja se on saanut elää lapsuutensa isossa aviaariossa hyvällä hoidolla, virikkeillä ja monipuolisella ruokavaliolla. Thuun käsittely on perustunut jo kasvattajan luona positiiviseen vahvistamiseen eikä sille ole annettu syytä pelätä ihmistä. Anni antaa kaikkien poikasten tulla tutustumaan ihmiseen niiden omalla tahdilla eikä pakota niitä esimerkiksi nousemaan kädelle vastoin poikasen omaa tahtoa. Myöskään poikasen luovuttamisessa uuteen kotiin Anni ei kiirehdi ollenkaan, vaan linnut saavat kaikessa rauhassa elää parvessa muiden neitokakadujen kanssa ja opetella olemaan lintuja.

Hyvä lapsuus näkyykin selvästi Thuussa. Siinä missä moni muu lintu on ennakkoluuloinen uusia ruokia ja asioita kohtaan, on Thuu rohkea ja ennakkoluuloton. Thuulle on ihan sama onko se nähnyt jotain ruokaa ikinä aikaisemmin, se menee maistelemaan. Ja jos teen täysin uudenlaisen lelun, millaista Thuu ei ole ennen nähnyt, se on saman tien lelun kimpussa. Rohkeus ja ennakkoluulottomuus ovat erittäin hyviä ominaisuuksia ja mahdollistavat linnun monipuolisen ruokinnan ja virikkeellistämisen sekä antavat linnulle muutenkin paremmat lähtökohdat lemmikkinä elämiseen.

Itselleni tärkeintä linnuissa on se, että ne ovat mieleltään ja kropaltaan terveitä ja tasapainoisia. Ja että lintu tietää olevansa lintu ja toimii sen mukaan. Thuun kohdalla nämä vaatimukset täyttyvät kokonaan.

Thuun nimi tarkoittaa savua ja se sai sen jo kasvattajan luona. Mielestäni nimi oli kaunis ja helppo sekä itselleni, että linnulle, joten kasvattajanimi jäi pysyväksi nimeksi.

Thuu kaksi päivää saapumisensa jälkeen. Pieni on jo aivan kotonaan ja leikkii pajupallolla ihan kuin olisi aina ollut täällä leikkimässä sillä.

Treeniä kädelle tulosta. Thuu suostuu jo hyppäämään kädelle lyhyen matkan päästä.

Tänne tulevien lintujen on erittäin tärkeää tulla hyvin toimeen pienten lintujen kanssa. Linnut eivät saa olla aggressiivisia tai muilla tavoin vahingollisia peippoja kohtaan. Thuun kasvattaja tiesi, millaisiin oloihin lintu on tulossa ja osasi sen perusteella valita sopivan yksilön.
Tässä Thuu näyttää mallia siitä, miten hienosti se osaa olla peippojen kanssa.

Thuu ja Wakko. Thuu on vielä kauhean pieni Wakkoon verrattuna.

Peipot puuhasivat pesää verhon taakse ja sehän ihmetytti Thuuta kovasti. Thuun piti siis käydä tarkistamassa mikä siellä verhon takana on niin jännää. Tässä Thuu kömpimässä esille tutkimusmatkaltaan.
Etualalla Wakko, lokkipeippo sekä pari hoitoneitsikkaa.

Hirssi maistuu kädeltä ja kädelletulo sujuu jo lentäen.

Wakko ja Thuu. Thuu on selvästi kasvanut kokoa.

Chili on herkkua.

Omnomnommm! Kuivattuja mansikoita, jee!

Thuu ja muita lintuja. Yhteiselo sujuu hyvin koko parvelta.

Koska oli Thuun juhlapäivä, on sopiva hetki julkaista kuva, jossa Thuu maistelee Wakkoa hieman. Wakko ei vahingoittunut kuvauksissa.

Jee, jännä käsi, käsi jännää!

Ei se tarjoa herkkuja, mutta on se silti jännä!

Jos käsi on Thuun mielestä noin jännä, niin Wakkonkin on pakko nähdä mikä siellä nyt niin jännää on.

"Thuu, tule!"
Thuu tulossa pyynnöstä kädelle.

Kuva: Ida-Emilia Kaukonen

Hirssi on herkkua.

Tällaista Thuun tapaista lintua voi hyvin suositella kenelle tahansa, oli sitten kokenut harrastaja tai hankkimassa ensimmäistä lintuaan ikinä. Jos Annin myytävät neitokakadut kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa hänen kotisivuihinsa Parraweena.com, josta löytyy muun muassa tiedot pesivistä pareista sekä vaatimukset poikasen uudelta kodilta.

Lisätietoa neitokakaduista (sekä lisää myytäviä neitokakaduja) löytyy Ida-Emilian Neitokakadut - Variaatioiden aikakausi -sivustolta. Neitokakadua harkitsevan on myös erittäin hyvä lukea Papukaija lemmikiksi? -opas.

Ja vielä: Kiitos Anni ihanasta linnusta.

SEY:n ja Animalian eläinpolitiikkaa

Kuva: Ida-Emilia Kaukonen

Eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa SEY:n ja Animalian yhteisellä elainpolitiikka.net -sivustolla esittämiin tavoitteisiin koskien vuoden 2014 eurovaaleja. Tavoitteiden kohta 3. käsittelee koirien ja kissojen suojelua, muut lemmikit jäävät kohdan 4. alle.

Kohdassa 4. sanotaan:

• Luotava rajoitteita eksoottisten eläinten kaupalle esimerkiksi nk. positiivilistan avulla
• Vieraslajien leviämisen estämiseksi on luotava lainsäädäntöä, joka painottaa ennaltaehkäisyä (eksoottisten eläinten tuonnin, kaupan, pidon ja kasvattamisen rajoittaminen) ja ongelmien humaania hallintaa.

"Eksoottisten eläinten tuonnin, kaupan, pidon ja kasvattamisen rajoittaminen"

Muut kohdat ovat varmasti itsestäänselviä, mutta mitä pidon rajoittaminen voi pahimmillaan tarkoittaa, jos se toteutuu? Kaikista sen lajin edustajista tulee laittomia pitää. Ja ne olemassa olevat, kiinni jääneet yksilöt lopetetaan.

Tässä vaiheessa moni varmasti ajattelee, että hyvin kaukaa haettu ajatus, ei noin käy. Onhan joukossa kuitenkin äärimmäisen uhanalaisia CITES-lajeja ja niin edelleen (ja tähän väliin tietämättömille huomautus, että myös niitä äärimmäisen uhanalaisia tai kokonaan luonnosta kadonneita lajeja kasvatetaan menestyksekkäästi häkeissä/terraarioissa/akvaarioissa, eli se, että eläin on luonnossa uhanalainen, ei tarkoita sitä, että eläin olisi haettu suoraan luonnosta!). Eihän niitä lopetettaisi? Kyllä. Niin käy jatkuvasti rajanaapurissamme Norjassa. Norjassa jää kiinni vuosittain yli tuhat matelijaa, ja jokainen näistä haetaan pois ja lopetetaan riippumatta siitä, miten uhanalainen se on tai pystyikö sen pitäjä tarjoamaan sille riittävän hyvät olosuhteet. Lopetettavista eläimistä puolet on uhanalaisia.

Suomessakin lopetetaan maahan laittomasti tuodut eläimet, jos sellainen saadaan jälkikäteen kiinni.

Kyseessä ei ole mikään kuviteltu uhka. Ja kyseessä ei ole eläinsuojelu. Eläinsuojelua on se, kun jaetaan tietoa, valistetaan ja asetetaan ne vaatimukset, jonka mukaan eläimiä täytyy pitää. Lajien kieltämisellä ei ole mitään tekemistä eläinsuojelun kanssa, se vain huonontaa eläinten olosuhteita.

Eli nyt jokainen ihan oikeasti, jakakaa tietoa, kirjoittakaa, kuvatkaa videoita, tehkää ihan mitä tahansa, mikä puolustaa niiden niin sanottujen eksoottisten eläinten pitämistä.

Jos tuo laki menee läpi missään muodossa, voidaan pitää ihan varmana, että sitä aletaan kiristää laji kerrallaan. Ei siis KUKAAN hyväksytä sitä, että "okei, kielletään isot käärmeet ja isot papukaijat ja myrkylliset käärmeet". Puhutaan niidenkin puolesta. Ihan sama, vaikkei itse niistä tykättäisi yhtään, niin puolustetaan niitäkin silti. Jookos?
Esimerkiksi myrkkykäärmeisiin on helppo vedota pelottelumielessä ("se ällöttävä, kamala, pelottava, limainen käärme on vielä kaiken lisäksi myrkyllinen, hirveää, se tappaa ihmisiä!"), mutta totuushan on, että niitä on Suomessa suht paljon, niitä kasvatetaankin Suomessa ja silti täällä ei ole yhtään ihmistä kuollut niiden takia. Ei yhtään.
Isojen käärmeiden ja isojen papukaijojen pitäminen on sekin vain järjestely- ja tilakysymys. Ei varmasti jokainen tahdo asuntoonsa isoa terraariota tai häkkiä, mutta ei se koske kaikkia. On ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan sille eläimelle esimerkiksi oman huoneen. Eivätkä sellaiset ihmiset ole mikään poikkeus tai pisara valtameressä.

Ei siis kukaan vaadita kiellettäväksi muiden eläimiä siinä toivossa, että sitten saisi pitää ne omat. Vaikka emme itse välittäisi niistä eläimistä, niin hyväksytään ne. Kukaan ei ole sen perusteella sairas tai epänormaali, jos tahtoo pitää jotain muuta lemmikkiä kuin kissaa tai pörröistä marsua. Ei sitä eläintä kukaan väkisin asuntoosi tuo, sitä voi ihan vapaasti ottaa sellaisen eläimen, mikä itselle sopii ja mistä itse pystyy huolta pitämään. Annetaan muidenkin tehdä niin.

Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta

Kuva: Ida-Emilia Kaukonen, Neitokakadut.com

Jarmo Tuutti, Papukaija.fi -sivuston ylläpitäjä, julkaisi Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta -artikkelin (tässä artikkeli .pdf-muodossa). Artikkelin pohjana on Monica Engebretsonin artikkeli "The welfare and suitability of parrots as companion animals: a review", jossa Engebretson toteaa papukaijojen olevan lemmikeiksi sopimattomia. Kun Engebretsonin esittämiä ongelmia käydään läpi tieteellisiin lähteisiin ja suomalaiseen lintuharrastukseen perustuen, huomataan, ettei papukaijan pitäminen sittenkään ole niin ongelmallista.

Artikkelissa käydään läpi eläimen hyvinvointiin liittyvä määritelmä viidestä vapaudesta ja niiden toteutuminen papukaijojen kohdalla, kerrotaan mahdollisista kasvatuksen ongelmista, sekä niitä ratkaisemaan tehdystä sertifioinnista, joka määrittelee eettisen kasvatuksen vaatimukset. Lisäksi tekstissä käsitellään, millaisia uhkia papukaija voi aiheuttaa muille ihmisille ja luonnolle. Jokaisen, joka on kiinnostunut siitä, sopiiko papukaija - tai lintu ylipäätään - lemmikiksi kenellekään, kannattaa tämä artikkeli lukea.

Lemmikkipapukaija lentämässä luokse pyynnöstä.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen

Mikäli suomalaiseen lintuharrastukseen ja sen vaatimuksiin tahtoo tutustua enemmänkin, on Papukaija.fi -sivustolla luettavissa ilmaiseksi Papukaija lemmikiksi? -opas. Opasta ei ole tarkoitettu ainoaksi oppaaksi papukaijaa pitäessä, vaan se on tarkoitettu luettavaksi ennen papukaijan hankintaa ja antamaan yleiskatsauksen siitä, mitä papukaijan kanssa eläminen tarkoittaa. Opas on siis tarkoitettu päätöksenteon avuksi eikä se yksistään riitä minkään linnun pitämiseen.

Lisää esimerkkiä suomalaisesta lintuharrastuksesta ja Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta -artikkelissa mainitusta siipisulkien typistämisestä löytyy helposti vaikkapa tästä infografiikasta: Anna lemmikkipapukaijan lentää. Infografiikka tuo esille syitä siitä, miksi maailmalla yleinen siipisulkien typistäminen ei ole ratkaisu mihinkään ja miksi sitä ei tulisi kenenkään Suomessa tehdä, vaikkei sitä erikseen eläinsuojelulaissa kielletäkään. Lemmikkilinnut Kaijuli ry listasi vuoden 2012 syyskokouksessa yhdeksi tavoitteeksi eläinsuojelulain uudistusta koskien saada lintujen siipisulkien typistämisen rajoitettua.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen voit lukea tästä linkistä.

Positiivilistasta muualla (linkkejä)

Kerään tähän muiden eksoottisten eläinten harrastajien kirjoittamia juttuja positiivilistaa koskien. Lisäilen linkkejä sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan.
Jos sinulla on aiheesta asiallinen kirjoitus ja en ole sitä linkittänyt tähän, heitä linkkiä kommenttikenttään, niin lisään sen sitten muiden linkkien joukkoon.

Edelleen esitän pyyntönäni, että Suomen herppi-, lintu- ja kalaharrastajat (ja kaikki muutkin, jotka koette olevanne vaarassa joutua positiivilistan ulkopuolelle, mutta joita en osaa erotella) pyrkivät kirjoittamaan tästä aiheesta ja ylipäätään omasta harrastuksestaan ja tuomaan sitä esille. Meitä on täällä iso joukko ja tunnemme ne eläimet, joista puhumme. Tuodaan ne tunnetuiksi muillekin ja kumotaan yhdessä vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja tuuletuskanavissa luikertelevista, lapsia tappavista kuristajakäärmeistä, pienissä pyöreissä häkeissä elävistä puhuvista papukaijoista ja lasimaljassa ympyrää uivista kultakaloista. Tiedämme, ettei näiden eksoottisten eläinten pitäminen ole pelkkä harrastus, vaan kokonainen elämäntapa ja ne ovat meille lemmikkeinä aivan yhtä rakkaita kuin jollekin toiselle se koira tai vaikka hevonen. Silti saamme kuulla monelta ihmiseltä pahaa lemmikeistämme (se pitää tappaa, se levittää tauteja, sillä ei tee mitään, se on ihan tyhmä, siitä ei ole seuraa...) tai niiden kuollessa "se oli vain lintu/kala/käärme/lisko, ota uusi" -kommentteja. Jokainen näitä eläimiä pitänyt tietää, miltä ne kommentit tuntuvat. Kyseessä ei ole "vain" joku eläin.

Ja samoin jokainen näitä eläimiä pitävä tietää, miten pahalta meistä puhe positiivilistasta tuntuu. Tiedän, että monilla käy nyt tunteet kuumina ja että moni stressaa, murehtii ja pelkää eläintensä kohtalosta ja harrastuksensa/elämäntapansa tulevaisuudesta. Pysytään silti kaikki kuitenkin asiallisina, jatketaan tiedon levittämistä ja tehdään yhteistyötä yli lajirajojen. Minusta on ollut hienoa nähdä, ettei keskustelu ole mennyt siihen "no annetaan niiden kieltää kalat, jos ne sillä antaa pitää herpit ja linnut" -linjalle. Ja minusta on ollut hienoa nähdä, miten fiksuja ja asiallisia harrastajia täällä on, ja miten asialliseen keskusteluun pystymme, vaikka aihe onkin näin raskas. Ja aiheen raskaus tekee tästä vielä hienompaa. Vaikka jokainen pelkäämme aivan käsittämättömästi eläintemme puolesta tällä hetkellä, pystymme silti olemaan asiallisia ja toimimaan yhteistyössä. Kyseessä ei ole mikään pieni juttu, vaan sellainen asia, jota ei voisi ihan missä tahansa odottaa. Ihan älyttömän isot kehut ja kiitokset kaikille. Jatketaan samaan malliin.

Linkkejä kirjoituksiin aiheesta:

Papukaija lemmikkinä: Belgian malli, kissat, koirat ja linnut

Papukaija lemmikkinä: Kieltolaki ei ole ratkaisu eläinten hyvinvointiongelmiin

Elämää eksoottisten kanssa: Barrikaadeille nousu eksoottisten eläimien puolesta

Perä-Korvolan Lintukodossa: SEY:n tiedote positiivilistasta herätti ajatuksia täälläkin

Perä-Korvolan Lintukodossa: Positiivilista on kehno ratkaisu eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi

Atte Santala: Pohdintaa SEY:n ehdottomasta eksoottisten eläinten pitokiellosta

Sagur ja Cecil: SEY:n positiivilista - eihän tässä ole mitään järkeä

Rakasta, rotakasta: Eksoottisten lemmikkien eettisyydestä

Jarmo Tuutti/Papukaija.fi: Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta (Teksti ei käsittele itse positiivilistaa, mutta kirjoitettiin sen vuoksi. Arvokasta luettavaa jokaiselle, joita papukaijojen pito lemmikkinä epäilyttää.)

Ja vielä Atte Santalan hieno video aiheesta:

SEY:n positiivilistan läpikäyminen:

Onko eksoottinen eläin mahdoton lemmikkinä?

Kuvassa eksoottinen lintu, joka tuli "auttamaan" virikelelujen täyttämisessä. Linnun elekieli kertoo sen olevan tilanteeseen erittäin tyytyväinen - töyhtö on rentona, muttei kuitenkaan mene päätä pitkin ja lintu vetää nokan pielissä olevia höyheniä kevyesti suppuun.

Lehdistössä uutisoitiin jälleen kerran eläinsuojelulain uudistuksen myötä puheeksi tulleesta niin sanotusta positiivilistasta. Positiivilistan ideana on, että kaikki listalle päässeet eläimet ovat sallittuja pitää lemmikkeinä ja joka ikinen listan ulkopuolelle jäävä eläin on automaattisesti laiton. Riippumatta siitä, voidaanko kyseiselle lajille tarjota sen hyvinvoinnin turvaavat olosuhteet vai ei.

Savon Sanomat kirjoittaa aiheesta: "Jos rajoituksia ei ole, lemmikeiksi otetaan eksoottisia eläimiä, kuten kilpikonnia, käärmeitä, liskoja tai isoja papukaijoja." Iltasanomatkin uutisoi nopeasti samasta asiasta.

Eri lemmikkiyhdistykset reagoivat välittömästi lehtikirjoitukseen. Niinpä Lemmikkilinnut Kaijuli ry, Suomen herpetologinen yhdistys ry, Helsingin akvaarioseura ry, Suomen Herppiharrastajat ry ja Suomen Dendrobatidae Yhdistys ry julkaisivat yhteisen tiedotteen Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset: SEY:n ehdotus kieltäisi kissat ja koiratkin.

SEY ei tietenkään ole kieltämässä koiria ja kissoja, mutta mikäli ehdotusta positiivilistasta tulkittaisiin tasapuolisesti jokaisen lajin kohdalla, tulisi siinä ottaa huomioon sekin, että kissat ja koirat ovat runsaasti aktiviteettia vaativia petoeläimiä, jotka ovat vaaraksi Suomen luonnonvaraisille eläimille. Vapaana ulkona kulkiessaan hyvinkin ruokitut kissat tappavat vuosittain runsaasti pieneläimiä, koirat pystyvät tappamaan suurempiakin eläimiä. Luontoon karkaavat lemmikkilinnut päätyvät muiden eläinten ruoaksi sen sijaan, että ne haukkaisivat palasen hirvenlihaa. Tosin tästä tosiasiasta huolimatta joka ikinen Suomeen tuotava papukaija tai muu lemmikkilintu vaatii (muiden lupien ja lääkärintarkistusten lisäksi) noin 300 euron arvoisen Riistakeskuksen luvan, jolla todistetaan, ettei kyseinen, luontoon joutuessaan viimeistään ensimmäisiin pakkasiin kuoleva saaliseläin, kykene vahingoittamaan Suomen luonnonvaraisia eläimiä, jos se pääsee joskus mahdollisesti karkaamaan luontoon. Samaan aikaan eri maiden kulkukoiria saa tilata Suomeen netin kautta muutamalla klikkauksella - niiden kohdalla ei vaadita mitään todistusta siitä, voivatko ne tuhota Suomen hirvikannan. Kymmenen gramman painoisen seeprapeipon kohdalla se sen sijaan vaaditaan.

Kuten aivan kaikkia muitakin eläimiä, myös niitä koiria ja kissoja hoidetaan puutteellisilla, väärillä tai vanhentuneilla tiedoilla ja uskomuksilla. Niiden omistajissa on sekä välinpitämättömiä, että tietämättömiä - aivan kuten minkä tahansa muun eläimen kohdalla. Kukaan ei silti kehtaisi ikinä väittää, että koirat tai kissat ovat lemmikkeinä niin mahdottomia, että ne tulisi kieltää. Samat argumentit, joita käytetään eksoottisten lemmikkien vastustamiseen pätevät yhtälailla niihin koiriin ja kissoihin, joissain tapauksissa jopa enemmän.

Toistaiseksi vasta Kaleva uutisoi kyseisestä tiedotteesta: Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset tyrmäävät SEY:n kieltolistan

Positiivilista ei ole uusi idea, vaan se on putkahdellut esiin säännöllisesti sinä aikana, kun uusi eläinsuojelulaki on ollut työn alla ja yhtä kauan lemmikkiyhdistykset ovat puhuneet sitä vastaan. Alunperinhan listalle suunniteltiin pariakymmentä sallittua lajia. Lemmikkiyhdistykset tyrmäsivät ajatuksen nopeasti ja toivat päättäjien tietoisuuteen, että pelkästään yksittäisen harrastajan luona voi olla tuo parikymmentä erilaista lajia. Kenen eläimistä tulisi siis laillisia ja kenen eläimet saisivat lähteä? Nyt on ymmärretty, ettei niin pieni lista riitä mitenkään, mutta positiivilista on silti lakia suunnitellessa monen mielessä ja se tahdotaan toteuttaa. Vaikka tästä listasta tekisi miten laajan tahansa, on silti olemassa riski, että jokin lemmikkinä täysin hyvin menestyvä ja pidettävä eläin jää listan ulkopuolelle. Eli todennäköisyys sille, että edes joidenkin harrastajien eläimet muuttuisivat laittomiksi, on olemassa. Ja vielä suurempi todennäköisyys on sille, että mikäli asiaan ei puututa nyt, tulee niitä kiellettyjä lajeja olemaan enemmän kuin kukaan meistä uskaltaa edes ajatella. Ei ole mikään mahdottomuus, että esimerkiksi kaikki käärmeet ja liskot kiellettäisiin sen enempiä lajiin katsomatta.

Jos näin käy, että lista tulee voimaan ja jotkin eläimet jäävät listan ulkopuolelle, joutuu sen ulkopuolelle jääneen eläimen omistajat jatkossa salailemaan laitonta lemmikkiään (harva suostuu luovuttamaan oman lemmikkinsä pois, sanoi laki mitä tahansa). Tällöin eläimelle ei saa hankittua esimerkiksi eläinlääkärin apua tilanteen niin vaatiessa. Samoin avun kysyminen muilta harrastajilta vaikeutuu tai muuttuu mahdottomaksi eikä uusi tieto leviä enää harrastajien kautta toisille. Moni erikoistuneempi eläintarvikekauppa joutuisi tässä vaiheessa lopettamaan toimintansa, joten oman eläimen tarvitsema ruoka tai tarvikkeet voisi olla jatkossa erittäin vaikeita hankkia. On turha olettaa, että jokainen lopettaisi harrastuksen, vaikka laki sen kieltäisi. Hyvä esimerkki tästä on Norja, jossa matelijat ovat kokonaan kiellettyjä. Silti maassa arvellaan olevan noin parisataatuhatta matelijaa. Edes täyskiellolla ei ole siis saatu niiden pitämistä poistettua.

Kielto tulisi lisäämään kiellettyjen lajien salakuljetusta ja salakuljetus puolestaan edistäisi luonnosta pyydettyjen eläinten kauppaa. Jos eläimen lähtökohdat ovat hämärän peitossa, kasvaa mahdollisuus saada luonnosta pyydetty yksilö. (Luonnosta pyydetyistä linnuista löytyy juttua Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n Tiedätkö lintusi alkuperän? -kampanjasta sekä kampanjaa tukeakseni kirjoittamastani Tiedätkö lintusi alkuperän? -kirjoituksesta. Tahdotaanko tätä toimintaa todellakin edistää vastuullisen ja eettisen kasvattamisen sijaan?) Kiellon ansiosta eläinten hyvinvointi heikkenisi merkittävästi tiedon puutteesta syntyvien hoitovirheiden ja luonnosta pyydettyjen yksilöiden kaupan ansiosta. Koska eläinten olemassa olo tahdottaisiin salata, tulisi näiden asumukseksi todennäköisesti pienemmät, helpommin piilotettavissa olevat häkit ja terraariot. Mitään näistä ei voi kutsua eläinsuojeluksi hyvällä tahdollakaan.

Hyvin vai huonosti voivia eksoottisia eläimiä? Kuvan linnuilla on lajitovereita, virikkeitä, eripaksuisia orsia, runsaasti lentotilaa sekä lintulamput. Lisäksi niiden käsittely ja koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja lintujen ehdoilla toimimiseen.
Kuva on napattu lintuhäkin sisältä, ei lintujen ollessa vapaana.

Tahdommeko oikeasti Suomeen uuden, järjettömän kieltolain, joka syntyisi yksinkertaisesti siitä, ettei lakia suunnittelevat päättäjät itse ymmärrä eksoottisista eläimistä ja niiden tarpeista mitään? Tahdommeko minkään lain perustuvan siihen, että jostakin tuntuu siltä, ettei joillekin eläimille voi järjestää hyviä oloja? Kuuluuko mutulla tehdyt lait minkään sivistyneen valtion lakikirjoihin? Siinä ei ole mitään pahaa, etteivät päättäjät ymmärrä kaikista eläimistä, mutta sen ei pitäisi oikeuttaa ketään uskomaan asioita, jotka on jo täysin päinvastaiseksi todistettu. Ei kukaan muukaan ymmärrä kaikista eläimistä, eikä kenenkään tarvitsekaan. Riittää, että edes ne, joilla kyseisiä eläimiä on, ovat selvillä niiden lajinmukaisista tarpeista ja hoidosta. Ja niin harrastajat ovatkin. Suomalaiset lajiinsa perehtyneet lintu-, herppi- ja kalaharrastajat ovat yleisesti ottaen erittäin fiksua ja osaavaa väkeä. Tietoa ollaan valmiita hakemaan ja ottamaan vastaan ja harrastajilla on hyvät mediat, joissa auttaa toisia harrastajia. Mitä enemmän harrastaja on omaan lajiinsa tai lajeihinsa kiintynyt, sitä enemmän kyseinen harrastaja pyrkii tekemään asiat niin, että eläin voi varmasti mahdollisimman hyvin. Ja sitä enemmän kyseinen harrastaja tahtoo myös muiden eläinten voivan hyvin. Taustalla on omien yksilöiden rakastamisen lisäksi rakkaus koko lajia kohtaan. Käytän itsekin joka vuosi varovaisesti arvioiden satoja tunteja omaa vapaa-aikaani, aivan täysin ilmaiseksi, siihen, että autan muita harrastajia ja pyrin parantamaan lemmikkeinä elävien lintujen hyvinvointia. Ja tiedän, etten ole ainoa, vaan tätä työtä tekee lukuisa määrä muita ihmisiä. Lukemattomat ihmiset ovat valmiita uhraamaan isonkin siivun omasta vapaa-ajastaan parantaakseen lemmikkien oloja. Se kaikki aika ei ole mennyt hukkaan, se on mennyt eläinten hyvinvoinnin eteen. Se on ollut toimivaa ja eläinten olot ovat parantuneet jatkuvasti. Ja nyt sitten niistä eläimistä ja niiden hyvinvoinnin eteen tekemästämme työstä tietämättömät ihmiset pyrkivät kertomaan meille, ettei eläimiämme voi pitää lemmikkinä ja levittää mielikuvaa huonosti voivista eksoottisista eläimistä. Haastavista ja mahdottomista lemmikeistä, jotka automaattisesti kärsivät lemmikkinä.

Eksoottisten eläinten pitäminen lemmikkeinä ei ole mahdotonta eikä niiden lemmikkinä pitäminen tarkoita, että ne kärsivät ja voivat huonosti. Kärsivien ja huonosti voivien yksilöiden kohdalla voi syyttää ainoastaan niiden omistajaa, ei koko lajia. Muutama lemmikkinsä huonosti hoitava tapaus ei tarkoita, etteivätkö muut niitä pystyisi hoitamaan hyvin. Eihän Suomessa olla kieltämässä koiria tai kissoja, vaikka niitäkin jotkut hoitavat huonosti. On totta, että monet eksoottiset eläimet vaativat asiantuntevaa ja perehtynyttä hoitoa ja siksi osa lajeista on haasteellisia pidettäviä, mutta sitä perehtymistä ja hoitoa vaatii ihan oikeasti myös joka ikinen "helppo" kissa ja koira (huudan pääni sisällä joka kerta, kun kuulen jonkun puhuvan kissojen ja koirien "helppoudesta"). Kissojen ja koirien kohdalla kuulee harva se päivä Suomessa vanhoja, jo vääräksi todistettuja käsityksiä ja uskomuksia. Pitää olla johtajaa ja alistajaa, pitää näyttää eläimelle sen paikka, pitää rangaista, kissa ei opi mitään, kissa on itsepäinen ja tyhmä, kissa ei tottele, ei sitä ja tätä pysty kouluttamaan, se on itsepäinen, sille pitää tehdä sitä ja tätä väkisin, jotta se oppii asioiden menevän näin... ja sitten sanotaan, ettei eksoottisia lemmikkejä osata hoitaa?

Eksoottisten lemmikkien kohdalla olevat ongelmat johtuvat vääristä pito-olosuhteista, vääränlaisesta käsittelystä tai eläimen lajikohtaisten tarpeiden laiminlyömisestä. Joskus näiden taustalla on välinpitämättömyys, mutta erittäin monesti pelkkä tietämättömyys. Se ei tarkoita, etteikö niiden eläinten oloja saisi korjattua tai etteikö omistaja edes tahtoisi korjata oloja. Eksoottisten eläinten pitäminen ei ole mitään rakettitiedettä tai hankalaa, vaan yleensä aivan yksinkertaista, jopa helppoa ja sitä tietoa on hyvin saatavilla. Suomalainen lintujenpito on yksi maailman parhaita ja edistyksellisintä, sillä täällä puhutaan luonnonmukaisten olojen, isojen tilojen, siipisulkien leikkaamattomuuden ja positiivisen käsittelyn puolesta. Ja siitä tietämättömyydestä: Olen itsekin nähnyt monia tapauksia, joissa eläimen oloissa on ollut jotain pientä tai suurta pielessä - eläintä on saatettu esimerkiksi käsitellä tai pitää vanhojen oppien mukaan - mutta omistajan saatua ohjeita ja neuvoja, puutteet onkin korjattu ja eläimelle on saatettu sen jälkeen järjestää aivan omatoimisesti niin hyvät oltavat kuin mahdollista, kun omistaja ymmärtääkin mitä on pielessä. Kyse ei ole siitä, etteikö omistaja tahtoisi tehdä asioita hyvin. Kielto ei korjaa näitä puutteita vaan tieto ja tiedon levittäminen. Lemmikkiyhdistykset tekevät tässä äärettömän korvaamatonta työtä. Ja se työ näkyy eläinten hyvinvoinnissa joka ikinen päivä. Lemmikkiyhdistysten tietoa ja osaamista ei tulisi aliarvioida, sillä eksoottisten eläinten kohdalla se tieto löytyy juurikin niistä.

Vaikka monella onkin mielikuva haastavista ja mahdottomista eksoottisista eläimistä, on todellisuus se, että moni lintu- ja matelijalaji on jopa helpompi lemmikkinä tavalliseen koiraan tai kissaan verrattuna. Monelle eksoottiselle eläimelle saa järjestettyä isommat, luonnonmukaisemmat ja virikkeellisemmät tilat. Käytännössä katsoen jokaista eksoottista lemmikkiä ruokitaan lajille soveltuvalla, mahdollisimman luonnollisella ja monipuolisella ravinnolla. Esimerkiksi siemensyöjälinnut saavat ravinnokseen siemeniä ja monipuolisesti kasviksia, käärmeet syövät kokonaisia hiiriä, rottia tai kaneja. Moniko tavallinen koira tai kissa elää koko elämänsä viljapitoisella markettinappulalla? Kuinka moni tavallisen kissan tai koiran omistaja on edes kuullut, että niillekin voi järjestää luonnollisemman ruokavalion? Entäs virikkeet? Moniko kissa ja koira elää asunnossa ilman minkäänlaisia virikeleluja tai muuta puuhaa, jossa se joutuu käyttämään päätään? Eksoottisten eläinten kohdalla virikkeet ovat asia, josta puhutaan jatkuvasti niiden lajien kohdalla, jotka sellaisia voivat käyttää. Niitä on helppo rakentaa itsekin ja moni harrastaja ruokkii eläimensä pelkästään erilaisten virikelelujen kautta. Eläin joutuu siis tekemään työtä ruokansa eteen kuten se joutuisi luonnossakin. Tämä pitää eläimen hyvinvoinnista huolta tarjoamalla sille mahdollisuuden yhteen tärkeimmistä käytösmalleista. Miten sitten tilantarve, mahtuuko eksoottinen lemmikki ihmisasuntoon? Asiaa voi ajatella näin päin: Kumpi saa tavallisesta asunnosta kokoonsa nähden enemmän tilaa, pari pientä kymmenen gramman painoista seeprapeippoa vai iso koira? Iso kuristajakäärme, jonka terraario vie yhden seinän verran tilaa vai iso, aktiivinen koira? Ja entäs hylättyjen eläinten laita? Vaikka Suomessa eksoottiset eläimet eivät ole enää mitään harvinaisia lemmikkejä, hylätään niitä erittäin harvoin. Sen sijaan niitä "helppoja" kissoja hylätään täällä vuosittain noin 20000 kappaletta.

Muut kuin koirat tai kissat eivät ole mahdottomia lemmikkeinä. Niille ei ole mahdotonta järjestää hyviä oloja. Ne voivat vankeudessa hyvin, mikäli niiden omistaja antaa niiden voida hyvin. Ei koirat tai kissat voi nekään hyvin ihmisen kotona, jos niitä ei hyvin pidetä - sama pätee kaikkiin muihin eläimiin, oli kyseessä sitten lintu, lisko, kala, käärme, rotta, hiiri, kani tai ihan mikä tahansa. Meidän kaikkien eläimet voisivat paljon paremmin, jos jokainen pyrkisimme pitämään niistä mahdollisimman hyvän huolen lajiin katsomatta. Samalla voisimme unohtaa toisten lemmikkien kieltämisen, vihaamisen tai pelkäämisen, vaikkeivat ne itseä miellyttäisikään. Jos itse ei ymmärrä toisen eläintä tai näe siinä mitään järkeä, ei sillä ole mitään väliä. Riittää, että se eläin on oikea ja tärkeä sille toiselle.

Eksoottisten eläinten harrastajien olisi nyt hyvä levittää sanaa harrastuksestaan. Kumotaan yhdessä vääriä käsityksiä ja todistetaan ihmisille, että näitäkin eläimiä voi pitää siinä missä koiria ja kissojakin. Sitä aktiivisuutta vaaditaan jokaiselta nyt, sillä kohta voi olla liian myöhäistä. Kirjoita asiasta kotisivuillesi tai blogiisi, lähetä lehtiin mielipidekirjoituksia, vastaa ihmisten kommentteihin ja kauhisteluihin. Ole asiallinen ja vakuuttava, pitäydy faktoissa ja älä levitä valheita ja myyttejä. Anna ihmisten huomata olleensa väärässä vanhentuneiden uskomustensa, myyttiensä ja käsitystensä kanssa.

Voit aloittaa linkittämällä tämän lemmikkiyhdistysten tiedotteen eteenpäin:
Eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistykset: SEY:n ehdotus kieltäisi kissat ja koiratkin

Tästä linkistä voit tutustua muiden kirjoittamiin teksteihin aiheesta: Positiivilistasta muualla (linkkejä)

Tämän linkin kautta pääset tutustumaan Jarmo Tuutin artikkeliin "Papukaijan soveltuvuus lemmikiksi tieteellisestä näkökulmasta".

Loppuhuomautus "eksoottinen eläin" -termin käytöstä:
Käytän tässä kirjoituksessa tarkoituksella SEY:n ja monien muiden tahojen käyttämää "eksoottinen eläin" -muotoa. Eksoottisella eläimellä tarkoitetaan kaikkia muita lemmikkieläimiä paitsi koiraa tai kissaa. Sillä ei myöskään tarkoiteta koti/tuotantoeläimiä, kuten kanoja, hevosia, lehmiä ym. Eli eksoottisiksi eläimiksi lasketaan niin hiiret, rotat, marsut, kanit, fretit, hamsterit ja monenlaiset muut piennisäkkäät kuin myös lemmikkeinä pidetyt kymmenet tuhannet lintu-, kala-, ja matelijalajit. Joukkoon kuuluu myös muun muassa hämähäkit ja hyönteiset.

Todellisuudessahan iso osa näistä eläimistä ei ole enää millään tavoin "eksoottisia", vaan yleisesti hyväksyttyjä ja normaaleja lemmikkejä, joiden nykyiset lemmikkinä elävät yksilöt ovat eläneet ihmisen hoivissa jo useiden sukupolvien ajan. Eksoottisten lemmikkien pitäminen ei myöskään ole mikään uusi keksintö. Varhaisimmat todisteet ihmisen hoivissa elävistä käärmeistä löytyvät jo muinaisesta Egyptista - käärmeitä on siis ollut lemmikkeinä vähintään tuhansien vuosien ajan. Valkoperämanikkeja (pieni peippolaji) tiedetään olleen lemmikkeinä jo 3500 vuotta sitten. Monia muita lintuja on pidetty vähintään satojen, jopa tuhansien, vuosien ajan, esimerkiksi kanarialinnuilla on yhteistä taivalta ihmisen kanssa kertynyt jo 600 vuotta. Kyyhkyillä puolestaan ainakin 5000 vuotta. Varhaisimmat löydökset papukaijoista ajoittuvat nekin muinaiseen Egyptiin, eli papukaijojen kohdalla päästään jälleen tuhansiin vuosiin. Ensimmäiset todisteet lemmikkikaloista löytyvät muinaisesta Roomasta, parin tuhannen vuoden takaa. Voiko näin kauan pidettyjä eläimiä mitenkään sanoa enää eksoottiksiksi, uusiksi tai erikoisiksi?

Omasta puolestani "eksoottinen eläin" -termi joutaisi romukoppaan. Se kun kuulostaa juurikin siltä, että eläin käydään nappaamassa jostain toiselta puolelta maailmaa olevasta viidakosta, tuodaan lemmikiksi ihmisen luokse ja sen jälkeen se on ihasteltava, eksoottinen olento. Se ei kerro, että näitä eläimiä kasvatetaan ihmisen hoivissa eivätkä lemmikkinä olevat yksilöt ole välttämättä nähneet luontoa enää moneen sukupolveen. On totta, että monia eläimiä pyydetään yhä suoraan luonnosta, mutta Suomalaiset harrastajat vastustavat tätä toimintaa ja eläimet kehotetaan ostamaan kasvattajilta. Suomessa luonnosta pyydettyjen eläinten kauppa on erittäin vähäistä ja lemmikkiyhdistysten valistuksen ansiosta se tulee sellaisena myös pysymään, mikäli näitä eläimiä saa jatkossakin hankkia ja omistaa laillisesti. Suomessa ei yksinkertaisesti ole nykytilanteessa tarvetta salakuljetukselle ja laittomien eläinten kaupalle.

Tiedätkö lintusi alkuperän?

"Muutama linnuista selviää matkasta, vaikkakin huonossa kunnossa. Salakuljettajat tienaavat näistä tarpeeksi jatkaakseen toimintaansa."
Kuva: copyright CC umbrios1

Tiesitkö, että vielä nykyäänkin lintuja pyydetään suoraan luonnosta, pakataan pieniin laatikoihin tai häkkeihin ja kuljetetaan ympäri maailmaa lemmikeiksi myytäviksi? Suurin osa tästä toiminnasta on laitonta, mutta ikävä kyllä, joissain maissa on laillista pyytää lintuja tietty määrä (yleensä tuhansia yksilöitä) vuodessa lemmikkikauppaa varten. Jos lasketaan yhteen sekä laittomasti että laillisesti pyydetyt linnut, päästään ainakin satoihin tuhansiin yksilöihin joka vuosi. Lienee sanomattakin selvää, ettei tästä rääkistä selviä hengissä kuin osa linnuista. Eikä selvinneilläkään lopulta sen parempi kohtalo ole, loppuelämänsä ne tulevat elämään häkkilintuina ihmisen kotona.

"As many as 75% of parrots taken from the wild may die from stress, disease, rough handling, crushing, asphyxiation or dehydration during capture and transport before even reaching the consumer. In Mexico alone, the number of wild-captured parrots dying in transit may be as high as 50,000–60,500 every year, a level of mortality which is clearly unsustainable (Cantú–Guzmán et al. 2008)." http://www.birdlife.org/datazone/sowb/casestudy/165

Kuva: copyright CC umbrios1

Tällaisen linnun kokemukset ihmisestä kertovat, että ihminen nappaa kiinni, laittaa pieneen häkkiin ja kuljettaa pitkän matkan ilman vettä tai ruokaa. Lintu voi pelätä ihmistä kuollakseen. Lisäksi lintu on aikaisemmassa elämässään tottunut lentämään vapaudessa, tätä mahdollisuutta sille ei tule enää ikinä. Normaalin ruoankin sijaan se saa enää sitä, mitä sen uusi omistaja päättää sille syöttää, oli se sitten siemensekoitusta tai pellettejä. Mutta tuttuja ruokiaan se ei enää koskaan tule näkemään. Eikä sen puoleen tuttuja lajitovereitakaan eikä mitään muutakaan, mistä se on pitänyt ja mihin se on koko aikaisemman elämänsä ajan saanut tottua.

Linnun käytös voi muuttua kertomaan siitä, että lintu voi pahoin. Se saattaa huutaa tauotta, se saattaa purra ihmisiä, se voi yrittää paeta häkistään jatkuvasti tunkemalla itseään pinnoja vasten tai se voi alkaa vahingoittaa itseään nyppimällä höyheniään tai puremalla ihoaan. Riippuu yksilöstä, loppuuko käytös koskaan.

Vaarassa eivät ole pelkästään luonnonlinnut. Myös vankeudessa syntyneitä lemmikkilintuja (tässä kuvassa tavallisia kanarialintuja) salakuljetetaan julmissa oloissa - siitäkin huolimatta, että niiden maahantuonti olisi täysin laillista tarvittavien asiakirjojen ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen.
Kuva: copyright CC umbrios1

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n uusi kampanja Tiedätkö lintusi alkuperän? tahtoo muistuttaa siitä, miten tärkeää linnun taustojen tunteminen on, sillä ainoastaan ostaja voi vaikuttaa siihen, millaisista oloista lintu on lähtöisin. Jos ei ole ostajia, ei ole lopulta myyjiäkään. Jokainen voi omalla toiminnallaan tukea tai olla tukematta erilaisista lähtökohdista tulevia lintuja. Tahdotko tukea mieluummin eettisesti toimivaa kasvattajaa vai luonnonvaraisia lintuja pyytävää salakuljettajaa? Tahdotko tukea kasvattajaa, joka pitää huolta lintujensa hyvinvoinnista ja tietää, mitä tekee vai lintutehtailijaa, jolla on jopa satoja lintuja pienenpienissä häkeissä? Näiden lintujen ainoa tehtävä on tuottaa poikasia mahdollisimman tiheällä tahdilla, vaikka se johtaisi ennenaikaiseen kuolemaan.

Kampanjasivuun pääset tutustumaan oheista banneria klikkaamalla.

Jos olet Facebookissa, käy tykkäämässä siellä kampanjasta ja muista levittää sanaa. Kyseessä on tärkeä asia ja se tulisi saada leviämään mahdollisimman laajalle, kaverisi kaveri saattaa hyvinkin olla tulevaisuuden linnunostaja.
https://www.facebook.com/linnun.alkupera

Linnut elävät näissä oloissa myyntihetkeensä asti.
Kuva: copyright CC umbrios1

Jos tahdot nähdä lisää kuvia luonnosta pyydetyistä linnuista sekä itse pyynnistä, tutustu näihin linkkeihin:

Most Wild-Caught Grey Parrots Die Before Market
Watching Congo’s Grey Parrots Perish
Addendum : Moving hundreds of parrots out of TL2
Wildlife trade and uncontrolled deforestation threaten Africa’s parrots
Interview: Dr Stewart Metz, Indonesian Parrot Project
Talaudin poliisin takavarikoimat 111 orvokkiluria
Flickr: umbrios1


Ja koska aina löytyy niitä ihmisiä, jotka asettuvat puolustamaan melkein mitä tahansa vääryyttä perustelemalla sen esimerkiksi sillä, että ihmisparat yrittävät vain tienata elantonsa eivätkä oikeasti tahdo pahaa eläimille tai kenellekään, niin tässä pari kuvaa kertomaan toisenlaista tarinaa. Kuvat on tarkoituksella linkin takana, kuvatekstit suomensin tähän. Lue tekstit ensin ja päätä sitten tahdotko avata kuvat.

Kuva 1

"Tämä löytyi salakuljettajien keittiöstä. Jälleen kuollut lintu häkissä. Tiedäthän kun televisiossa sanotaan, että poliisin täytyy ajatella kuten rikolliset saadakseen heidät kiinni. Vakuutan, ettei se pidä paikkaansa. En voi villeimmissä unissanikaan ikinä ymmärtää kuinka joku voi vangita villit linnut kurjimpiin mahdollisiin oloihin, katsoa niiden kuolevan, nähdä niiden muumioituvan keittiönsä kaapin päällä ja silti kokata spagettiaan (ateria, jota he olivat valmistamassa kun saavuimme)."

Kuva 2

"Tämä on surullisempaa ja vielä vaikeampaa ymmärtää. Toivon, että voisin sanoa avaruusolentojen tehneen tämän, ei ihmisten. Legenda kertoo sokean linnun laulavan näkevää lajitoveriaan enemmän. Sen vuoksi tämä liekkivatsarastas (Turdus rufiventris) sokeutettiin polttamalla."

Tahdotko todellakin tukea tätä toimintaa?

Entä miten salakuljettajat näkevät itsensä? Hyvinä ihmisinä ja rakastavina linnunpitäjinä tietenkin. Hehän pitävät linnuista "hyvää huolta" ja siivoavat niiden häkit "joka päivä".

Kuva 3

"Yleisin selitys, jonka eläinten salakuljettajat sanovat, on se, että linnut ovat "rakastettuja lemmikkejä". He vannovat kohtelevansa eläimiä rakastavasti, antaen niille ainoastaan parasta ruokaa ja siivoten häkit joka päivä. On vaikeaa pysyä totisena kun he kertovat tätä kaikkea. Luulen, että yläpuolella näkyvä häkki selittää miksi."

Kuva 4

"Villeimmissäkään kuvitelmissaan nämä salakuljettajat eivät voisi ajatella itseään muuna kuin esimerkillisinä ihmisinä. Kun heidät pidätettiin, he eivät soittaneet asianajajalle. He soittivat paikalliselle papille. Pappi teki parhaansa vapauttaakseen "esimerkillisen, kiltin, kirkossakäyvän pariskunnan". Hän yritti estää minua tutkimasta lintuja. Hän alkoi kertoa kuinka pariskunta lahjoittaa säännöllisesti rahaa kirkolle ja mikäli olisin hyvä kristitty, auttaisin heitä varmasti (on tavallaan hauskaa, miten papit aina olettavat kaikkien muiden olevan varmasti kristittyjä).

En sanonut sanaakaan. Nostin tämän linnun hänen kasvojensa eteen.

Jos ihmettelet, nämäkin ovat haavoja siitä, kun lintu epätoivoisesti yrittää päästä pois häkistä. Tämä yksilö oli vain yksinkertaisesti enemmän epätoivoinen kuin ensimmäinen, jonka näytin. Miltä linnusta tuntui, sen voin kuvitella."

Kuva 5

"Pappi yritti väittää vastaan ja vakuutti pariskunnan olevan hyviä kristittyjä. Nostin tämän toisen linnun hänen kasvojensa eteen.

Tässä kunnossa oli vielä 33 lintua lisää. Siinä yhdessä häkissä. Pappi lakkasi puhumasta kolmannen jälkeen."

Voiko tällaisia ihmisiä pitää elantoaan tienaavina ihmisparkoina, jotka rakastavat lintuja ja hoitavat niitä rakkaudella? Onko olemassa yhtäkään syytä, miksi kenenkään pitäisi saada tienata elantonsa uhkaamalla uhanalaisten lajien luonnonvaraisia kantoja tappamalla tuhansia ja tuhansia lintuja kärsimykseen?

Muistithan lintulamput?

Päivä päivältä valoisan ajan lyhentyessä on hyvä muistuttaa taas lintulampuista. Oikea valaistus on asia, joka vaikuttaa jokaisen lemmikkilinnun hyvinvointiin merkittävästi, eikä ole olemassa yhtäkään syytä, miksi lemmikeilleen ei tulisi tarjota niille sopivaa valaistusta. Oli lintuja sitten yksi tai useampi, elivät ne häkissä tai vapaana huoneessa, tulee niiden valontarpeesta huolehtia.
Monista muista lemmikeistä poiketen linnut ovat haastavampia perheenjäseniä. Yksi erityispiirre linnuilla onkin niiden tarvitseman valon poikkeuksellisen suuri määrä. Se valo, missä ihminen pärjää, ei riitä linnuille läheskään vaan tekee niistä jopa täydellisesti värisokeita. Tahtoisitko itse elää niin pimeässä, ettet näkisi enää värejä? Tai tahtoisitko elää yksi- tai kaksivärisen valon alla koko elämäsi? Tuskin, joten älä tarjoa sitä vaihtoehtoa linnullesikaan.

"Oli lintuja sitten yksi tai useampi, elivät ne häkissä tai vapaana huoneessa, tulee niiden valontarpeesta huolehtia."

Mitä lintulamppu siis tekee ja miksi se on niin tärkeä?

Kaikkien päiväaktiivisten lintujen silmässä on yksi tai kaksi ylimääräistä tappisolutyyppiä, eli niillä on tetra- tai jopa pentakromaattinen näkö. Käytännössä tämä tarkoittaa, että niiden silmät kykenevät näkemään värejä jopa sadasta miljoonasta aina kymmeneen miljardiin erilaiseen. Vertailun vuoksi ihmissilmä kykenee erottamaan ainoastaan kymmenen miljoonaa eri väriä, joten lemmikkilintujemme värinäkö on vähintään kymmenen kertaa runsaampi kuin itsellämme. Linnut siis näkevät väreinä sellaisia aallonpituuksia, jotka ovat meille yhtä näkymättömiä kuin ruokaamme lämmittävät mikroaallot.

Lintulampun käyttämättä jättäminen tarkoittaa käytännössä katsoen, että tuhoamme linnuiltamme tuon osan niiden näöstä ja pakotamme ne näkemään ainoastaan ne värit, joita itsekin näemme. Tilannetta voisi havainnollistaa parhaiten sillä, että ihminen laitettaisiin elämään pelkkien violettien kasvilamppujen valossa, eli vihreä aallonpituus poistettaisiin lampuistamme.

Asiaa havainnollistaakseni poistin kuvankäsittelyohjelmalla oheisista kuvista kaiken vihreän värin. Suunnilleen tältä näyttäisi siis maailma, mikäli meiltä poistettaisiin yksi tappisolutyyppi tai estettäisiin sen näkeminen tarjoamalla vääränlaista valoa. Valitsin vihreän kahdesta syystä: ihmisen näkökyky erottaa parhaiten vihreän sävyt, joten sen puute on helppo havaita. Toisekseen tätä on helppo halutessaan testata kotona, sillä kasvilamput tuottavat punaista ja sinistä valoa, mutta eivät vihreää. Voit siis halutessasi ottaa kasvilampun (tai kaksi lamppua, jotka tuottavat toinen pelkästään punaista ja toinen pelkästään sinistä valoa), valaista niillä huoneen ja katsella ympärillesi. Viihtyisitkö loppuelämäsi näin?

Maisema ilman vihreää valoa:

(Ulkokuvat eivät ole tietenkään realistisin esimerkki, sillä ulkona auringonvalossa lintummekin näkevät värit oikein.)

Maistuisiko tuoreet?

Orteen ripustettuna retiisiä, lautasella parsakaalia, lehtiselleriä, savojinkaalia, punamangoldia, paksoita ja tatsoita.
Värinäkö vaikuttaa lintujenkin ruokailuun ja osa syötävistä jopa hohtaa ultraviolettivalon ansiosta linnun silmään.

Seuraavissa kuvissa on esimerkkinä erilaisia hedelmiä, marjoja sekä Wakko syömässä oranssia kukkakaalia. Ilman vihreän aallonpituutta kasviksista muuttuu vaikeammin tunnistettavia.

Tämän kuvan jälkeen minulla on vastustamaton halu kasvattaa oranssia kukkakaalia kasvilampun alla, sen verran hauskalta tuo näyttää. :D

Entä mitä pidät näistä viiriäisistä?

Hieman väriäkin mukaan esimerkkiin, kuvissa harlekiinipeippo.

Ja vielä joukon jatkoksi kanarialintuja ja seeprapeippoja.

Linnut näkevät siis enemmän värejä kuin me. Tavalliset lamput on kuitenkin suunniteltu ihmisille ja siksi ne tuottavat pelkästään punaisen, sinisen ja vihreän värin aallonpituuksia. Näistä kolmesta muodostuu kaikki näkemämme värit. Lintujen näkökyky yltää kuitenkin laajemmalle, eikä tavalliset lamput kykene tuottamaan aallonpituuksia, joita linnut tarvitsevat. Ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu: täyden spektrin lamput (full-spectrum light). Täysi spektri tarkoittaa, että lamppu tuottaa kaikki aallonpituudet aina lähiultravioletista lähi-infrapunaan saakka. Näiden lamppujen avulla linnut saavat tarvitsemaansa ultraviolettia ja kykenevät näkemään maailman oikein.

Ihmisille myytäviä täyden spektrin lamppuja kutsutaan päivänvalolampuiksi. Varta vasten linnuille kehiteltyjä, tehokkaampaa UV-säteilyä antavia lamppuja kutsutaan lintulampuiksi. Molemmat lamput ovat linnuille sopivia ja niitä voi hyvin käyttää yhdessä tai erikseen. Päivänvalolamppua ostaessa tulee tosin kiinnittää huomiota siihen, että lampun luvataan olevan täyden spektrin (tarkista, että se tuottaa sekä UVA- että UVB-säteilyä) ja että sen värilämpötila, eli kelvinit ovat noin 5700. Kelvinit määrittävät, millaisena lampun tuottama valo näkyy. Alhaisemmat kelvinit tuottavat punaisempaa valoa, tätä käytetään suurimmassa osassa ihmisille tarkoitetuista lampuista. Korkeammat kelvinit taas tuottavat sinisempää valoa. Auringon tuottama valo on sen sijaan täysin valkoista, eli noin 5700 kelviniä. Mahdollisimman lähelle tätä samaa tulisi olla myös linnuilla käytetyt valot, sillä sekä liian korkeat, että liian matalat kelvinit ovat stressaavia linnuille. Eli sen lisäksi, että tavallisista lampuista puuttuu lintujen tarvitsemat aallonpituudet, on niiden värilämpötilakin väärä.

Lamppuja ostaessa tulee huomioida, että lampuissa on eroja. Sen lisäksi, että jotkut päivänvalolamput eivät olekaan täyden spektrin lamppuja tai niissä voi olla liikaa kelvineitä, on mahdollista aiheuttaa todellinen vaaratilanne ostamalla huonolaatuinen (ns. "kiinakopio") lintulamppu, jonka lasi päästää lävitseen lyhyen aallonpituuden UVB- ja UVC-säteitä, eli sellaisia, joita maapallolla ei esiinny missään olosuhteissa. Tällaisten lamppujen käyttö on johtanut silmävaurioihin. Valitse siis mieluummin tunnettujen valmistajien lamppuja, suosi Euroopassa valmistettuja kappaleita ja ole mieluummin valmis maksamaan lampusta hieman enemmän kuin riskeeraamaan lintusi silmät. Laadukkaasta lintu- tai päivänvalolampusta ei ole mitään vaaraa linnulle eikä sen puoleen ihmisellekään. Niiden tuottama säteily on turvallista ja -vaikka viettäisit koko päivän lampun alla- paljon miedompaa kuin mitä Suomenkin kesässä saa ulkoillessaan ihan muutaman minuutin aikana.

Silmien turvallisuuden vuoksi linnuille ei saa myöskään käyttää muunlaisia ultraviolettilamppuja, sillä riski UVC-lampun ostamisesta on olemassa. Esimerkiksi maalien kuivatukseen sekä veden desinfiointiin käytetään UVC-lamppuja, eli näitä on yleisesti saatavilla. Älä siis koita säästää ja osta jotain maalinkuivatuslamppua!

Ultravioletti vaikuttaa muuhunkin kuin pelkkään värinäköön. Ilman UV-valoa lintujen näkökyky hidastuu, eli ne eivät näe yhtä nopeasti kuin niiden kuuluisi normaalisti nähdä. Tämä puolestaan hankaloittaa muun muassa nopean liikkeen havaitsemista. Tämän ja heikentyneen värinäön vuoksi lintu voi olla jopa pelokas huonossa valossa eläessään. Ultravioletilla on osansa myös muun muassa ruokailussa, parinvalinnassa, kommunikoinnissa, poikasten ruokinnassa sekä jopa lintujen sukupuolijakaumassa: väärä valaistus aiheuttaa muutoksen poikasten sukupuolijakaumaan. Lyhyesti sanottuna: valo vaikuttaa aivan kaikkeen lintujen elämässä.

Harlekiinipeipon fluoresoivat rintahöyhenet. Joillakin linnuilla esiintyy fluoresenssia, eli UVA-säteilyn alle joutuessaan niiden höyhenet hohtavat ihmissilmään näkyvästi. Näiden lisäksi linnuilla on höyhenissään ja ihossaan ultraviolettisäteitä heijastavia alueita, jotka ovat ihmissilmälle täysin näkymättömiä, mutta jotka linnut kykenevät näkemään.
Ilman ultraviolettivaloa linnut menettävät molemmat ominaisuudet.

Mikäli fluoresenssi kiinnostaa enemmänkin, vilkaise video tästä harlekiinipeiposta sekä kahdesta neitokakadusta.

Oikeanlaisten lamppujen lisäksi linnut tarvitsevat tietenkin riittävän kirkkaan valaistuksen. Valaistuksen heikentyessä linnut menettävät kykynsä erottaa yksityiskohtia sekä värinäkönsä. Ihmiseen verrattuna linnut tarvitsevat vähintään viisi, jopa kaksikymmentäkin kertaa enemmän valoa nähdäkseen hyvin. Koska ihminen näkee paljon hämärämmässä kuin lintu ja koska ihmisen silmä korjaa valoisuuden erot hyvin tehokkaasti, on lintujemme valon riittävyyden arviointi vaikeaa silmämääräisesti. Luotettavin keino onkin mitata valoisuus tarkoitukseen tehdyllä luksimittarilla.

Mikäli tahdot valaista linnut ilman mittarin apua, kokeile hankkia lamppuja noin 40W edestä yhtä neliömetriä kohden. Eli joko kaksi kierrekantaista spottia tai yksi 120 cm putki per neliö. Esimerkiksi kahden neliön häkkiä tulisi valaisemaan joko neljä kierrekantaista tai kaksi putkimallista lamppua (enemmän ei haittaa mitään, esimerkiksi itselläni on jokaisessa häkissä tuota enemmän valoa, lisäksi lintujen käyttämät huoneet on valaistu linnuille sopivasti, eli valotehoa häkin läheisyyteen tulee enemmän kuin tuo 40W per neliö).

Koska molemmat mallit tulee vaihtaa uuteen vähintään vuoden välein, suosittelen suunnittelemaan ja toteuttamaan valaistuksen putkimallisilla lampuilla. Näin vuosikustannukset tulevat huomattavasti halvemmaksi. Kahden neliön häkin valaisun vuosikustannuksiksi putkimallisilla lintulampuilla tulee noin 55 euroa, kierrekantaisilla sama maksaa noin 200 euroa. Lisäksi putkimallinen lamppu antaa paremmin valoa laajemmalle alueelle, eli linnut hyötyvät sen käytöstä enemmän.

Vaihda kaikki lintulamput uusiin vähintään vuoden välein, käytit sitten kierrekantaisia tai putkimallisia! Lamppujen vuosivaihdon uusiin suosittelen tekemään kahdessa tai useammassa erässä, eli esimerkiksi juhannuksena vaihdetaan puolet lampuista ja jouluaattona sitten toinen puoli. Näin linnut saavat ympäri vuoden tehokkaammat ja heikommat lamput käyttöönsä kun taas kerralla vaihtaessa lintujen saama UV-säteily hiipuisi jatkuvasti.

Valaisu kannattaa aloittaa lintujen häkistä tai muusta paikasta, jossa linnut viettävät eniten aikaansa. Näin linnut saavat suurimman hyödyn valosta. Eli jos linnut ovat esimerkiksi työpäivän ajan häkissä ja illat vapaana leikkimässä ständeilään, aloita valaisu niiden häkistä ja valaise sen jälkeen ständit.

"Vaihda kaikki lintulamput uusiin vähintään vuoden välein, käytit sitten kierrekantaisia tai putkimallisia!"

Jossain vaiheessa monelle herää ajatus, että entäs kun lintuja ei pidetä ikkunattomissa huoneissa. Eikös ikkunoista tule valoa? Tuleehan sieltä, mutta kannattaa muistaa, että ikkunalasi estää aina osan UVA-säteilystä, vaikka sen pesisi joka päivä. Käytännössä katsoen ikkunoita ei kuitenkaan pestä jatkuvasti, joten suurin osa säteilystä tulee jäämään matkan varrelle. Lisäksi osa ikkunoista on UV-suojattuja, eli ne estävät kaiken UV-säteilyn. UVB-säteily suodattuu joka tapauksessa kaikenlaisiin ikkunalaseihin melkein kokonaan.

Lisäongelman muodostaa Suomen pitkät ja pimeät talvet. Lintumme tarvitsevat valoa joka päivä noin 12 tuntia. Talvisin Suomessa riittää valoa korkeintaan muutamaksi tunniksi. Pelkkä ikkunasta tuleva valo ei siis riitä, oli miten isot ikkunat tahansa tai miten valoisa asunto tahansa. Aina, kun linnut oleskelevat sisällä, tulee niillä olla asianmukainen lintu- tai päivänvalolampuilla toteutettu valaistus.

Eli kyllä, ikkunasta tulee valoa, JOS ulkona on aurinkoinen ja valoisa päivä. Ikkunasta ei kuitenkaan tule kaikkea UVA-säteilyä eikä melkein ollenkaan UVB-säteilyä. Linnut tarvitsevat näitä molempia. Lisäksi ikkunasta tuleva valo riittää ainoastaan ikkunan välittömään läheisyyteen ja putoaa sen jälkeen dramaattisesti. Luksimittarin avulla tekemäni vertailu paljasti, että jo noin metrin päässä ikkunasta valon määrä on liian vähäistä linnuille. Ja: ikkunasta ei tule ollenkaan valoa suurimman osan ajasta.

Oikeanlainen ja riittävän kirkas valaistus vaikuttaa positiivisesti linnun mielialaan, virkeyteen ja perusterveyteen. Se saa linnut näkemään toisensa oikein, vaikuttaa parinvalintaan, ruokailuun ja poikasten ruokintaan. Se vaikuttaa linnun psyykkiseen hyvinvointiin, lisääntymiskykyyn ja -halukkuuteen, poikasten sukupuolijakaumaan sekä lintujen fyysiseen kuntoon. Valo on linnuille elintärkeää. Älä estä tätä elinehtoa linnuiltasi!

Elektroninen liitäntälaite

 

Lintujen valaistuksesta puhuttaessa törmää monesti mainintaan elektronisesta liitäntälaitteesta (toisinaan puhekielessä tästä puhutaan "elektronisena sytyttimenä" vaikka tarkoitetaankin juuri tätä elektronista liitäntälaitetta). Mitä tällä sitten tarkoitetaan? Normaalin loistelampun taajuus on 50-100Hz. Esimerkiksi 50Hz taajuudella toimiva lamppu syttyy ja sammuu jokaisen sekunnin aikana 50 kertaa. Koska ihmisen näkökyky on huonompi lintuihin verrattuna, emme näe lampun tuottamassa valossa mitään ihmeellistä. Mielestämme se palaa tasaisesti. Linnuilla on kuitenkin huomattavasti nopeampi näkökyky, joten lintujen silmään valo syttyy ja sammuu jatkuvasti. Elektroninen liitäntälaite nostaa taajuuden niin korkeaksi, ettei lintukaan kykene havaitsemaan mitään.

Tavallisten valaisimien alla pidettyjen lintujen kortikosteronitasojen on todettu nousevan. Tämä kertoo, että linnut kokevat stressiä vilkkuvasta valosta. Toisessa tutkimuksessa linnut saivat itse valita kumman valon alla oleilevat. Linnut menivät elektronisilla liitäntälaitteilla varustettujen valaisimien alle, tosin fyysisiä merkkejä stressistä niistä ei havaittu tässä tutkimuksessa ollenkaan. Hurjin esimerkki vilkkuvan valon vaikutuksesta lienee muuttohaukoille aiheutuneet epilepsiakohtaukset.

Elektronisten liitäntälaitteiden hankkiminen kannattaa siis, sillä niistä ei ainakaan haittaa voi olla. Uusia valaisimia ostaessa voi katsoa valmiiksi sellaiset, joista tämä löytyy, vanhoihin taas puolestaan sähkömies voi asentaa uudet liitäntälaitteet.

Kierrekantaisissa lampuissa elektroninen liitäntälaite on jo valmiina jokaisen lampun sisällä eikä sitä tarvitse näihin enää erikseen.


Oheisella videolla näkee esimerkin siitä, miltä näyttää valo ilman elektronista liitäntälaitetta. Kamera reagoi vilkkuvaan valoon, ja tämän vuoksi kuva värisee. Linnun silmiin valon vilkunta näyttää jopa pahemmalta, mitä tällä videolla ihmissilmään, mutta tämä kertonee silti aivan tarpeeksi.

Apua, lamppu meni rikki!

 

Joskus käy vahinko ja lintulamppu pääsee putoamaan tai siivekäs tuholainen onnistuu kokeilemaan sitä nokallaan. Loistevalaisimet toimivat pienellä määrällä elohopeaa, ja lampun ollessa päällä elohopea höyrystyy. Mikäli lampun lasi rikkoutuu lampun päällä ollessa (esimerkiksi linnun puraisun tai lampun kaatumisen tai putoamisen seurauksena), vapautuu elohopea ilmaan. Tällöin tulee välittömästi tuulettaa vähintään puolen tunnin ajan. Mikäli mahdollista, kannattaa ihmiset ja eläimet siirtää pois huoneesta, jossa vahinko tapahtui. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee pyrkiä tuulettamaan mahdollisimman hyvin. Elohopea kertyy elimistöön, mutta lampuissa sitä on niin pieniä määriä, ettei välitöntä vaaraa ole, mikäli muistaa huolehtia asianmukaisesta tuuletuksesta ja mikäli lamppuja ei hajoile kovin usein.

Kylmän lampun rikkoutuessa elohopea on nestemäisessä muodossa, tällöin sen saa pois kostealla pyyhkimällä. Imuria ei tule käyttää, jottei elohopea höyrysty ja leviä huoneilmaan. Sirpaleet sekä siivoamiseen käytetyt rätit suljetaan lasipurkkiin ja toimitetaan ongelmajätelaitokselle. Purkin päälle kannattaa kirjoittaa sen sisältävän elohopeaa.

Sama käytäntö pätee kaikkiin loistevalaisimiin, oli kyse sitten lintu-, tai päivänvalolampusta tai tavallisesta ihmisten käytössä olevasta energiansäästölampusta.

Mikäli linnulle tulee oksentelua, ripulia, hengitysvaikeuksia tai erikoiseksi muuttunutta käytöstä lampun rikkoutumisen jälkeen, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.

Muistathan, ettei linnut ja lasinsirut sovi yhteen, eli pyri varmistamaan, ettei lisää vahinkoja synny esimerkiksi linnun kävellessä lasinsiruihin!

Ehjätkin loistevalaisimet tulee käytöstä poistettaessa toimittaa sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) tai ongelmajätteen keräyspisteeseen, eikä niitä saa laittaa tavalliseen roskikseen niiden sisältämän elohopean vuoksi..

Linkkejä, eli "mistä niitä lamppuja saa?"

 

Arcadian lintulamput:

24pet.fi
Petshop.fi, putkimalliset
Petshop.fi, kierrekantainen

Bio Vital -päivänvalolamput:

Valotorni
Suomen lamppupalvelu

Elektronisen liitäntälaitteen sisältävät valaisimet:

Clas Ohlson
Biltema

(Näistä molemmista valaisimista tulee heittää kupu pois, sillä UV-säteet eivät läpäise muovikupua. Mikäli lamput tarvitsee suojata, taivuta niiden päälle verkosta kehikko suojaksi.)

Linkitän tähän nämä kaksi helposti saatavaa ja erittäin edullista mallia, enemmän vaihtoehtoja löytää lähimmästä valaisinliikkeestä. Varmista ostaessasi, että laitteen sisällä on todellakin elektroninen liitäntälaite, sillä suurimmassa osassa ei automaattisesti ole!
Jos myyjä ei osaa asiaa varmaksi sanoa, pyydä häntä aukaisemaan valaisin ja tarkista, että lampulta tulevat johdot menevät pitkulaiseen laatikkoon, jossa lukee suurella todennäköisyydellä "electronic ballast". Mikäli mitään selvää merkintää ei löydy, pyydä myyjää tarkistamaan asia valmistajalta ja ota varmuuden vuoksi liitäntälaitteen tuotekoodi ylös, näin voit yrittää tarkistaa Internetistä löytyykö tuotekoodin avulla kyseistä laitetta ja sen tarkempia tietoja. Mikäli tahdot tietyn valaisimen, jossa ei ole valmiina elektronista liitäntälaitetta, pyydä sähkömiestä vaihtamaan sellainen. Elektronisia liitäntälaitteita saa irtonaisina noin 20 euron hintaan.

Esimerkkejä elektronisista liitäntälaitteista: http://goo.gl/3f5uCz

Huomioithan, että näihin valaisimiin tulee ostaa ja asentaa sähköjohto, sitä ei siis toimiteta valmiina mukana. Tämän ansiosta saat juuri niin pitkän sähköjohdon kuin tarvitset. Sähköjohdon lisäksi tarvitset tietenkin pistokkeen, jolla liität valaisimen pistorasiaan.
Halutessasi voit hankkia kytkimen, tämä asennetaan mieluisaan kohtaan johdossa. Kytkimen avulla valot saa päälle ja pois repimättä pistoketta seinästä. Suotavaa on myös hankkia pistokkeen ja seinän väliin asetettava ajastin, näin saat lintujen valorytmin pysymään säännöllisenä eikä sinun tarvitse olla juuri sillä hetkellä kotona.
Muista ostaessasi tarkistaa, että jokaisen tuotteen luvataan kestävän 230 voltin jännitettä! Heikommalle virralle suunnitellut osat eivät kestä tuota 230 volttia, pahimmillaan tästä seuraa jopa tulipalo!

Esimerkkejä sopivista tuotteista:

Vahvavirtakaapeli (Näihin valaisimiin sopiva sähköjohto kulkee vahvavirtakaapelin nimellä. Tarkista tuotteen kestämät voltit ennen ostoa. Laske arvioitu johdon tarve kotona etukäteen ja osta hieman enemmän johtoa, näin se ei lopu kesken.)
Pistoke
Virtakytkin
Ajastin (Ajastimia saa sekä digitaalisina että manuaalisina. Valitse sellainen, mikä miellyttää itseäsi eniten ja mikä on itsellesi helppokäyttöisin. Tarvitset mallin, jossa on säädöt yhdelle vuorokaudelle, sillä lintujen valorytmiä ei kannata muuttaa viikonpäivien mukaan.)

Mikäli et itse osaa kiinnittää johtoa ja pistoketta valaisimiin, pyydä avuksi joku, joka osaa!

Lamppujen keräyspisteet:

Näistä linkeistä voit tarkistaa lähimmän keräyspisteen sijainnin ja aukioloajat.

Kierrätys.info
Ongelmajäte.fi

Lintuhuoneen valaistusprojekti:

Kuinka täällä on lintujen valot laitettu ja millaisia työvaiheita urakassa oli?

Osa 1: Ensimmäiset lamput ja heijastimien hyöty valon suuntaamisessa

Osa 2: Lisää lamppuja ja suunnittelukuvia

Osa 3: 14,5 metriä loisteputkea eikä tarvetta aurinkolaseille. Sekä tietenkin yleiskatsaus lampuista ja käytössä olevista kannoista.

Sitten vain suunnittelemaan valaistusta omille linnuille! Jos aihe herättää lisäkysymyksiä tai tarvitset apua valaistuksen suunnittelussa, jätä rohkeasti kommenttia, niin katsotaan yhdessä mitä keksitään! :)

Huomioithan, että tämä teksti on kirjoitettu päiväaktiivisten lemmikkilintujen näkökulmasta eikä tässä käsitellä esimerkiksi yöaktiivisia petolintuja, jotka eivät näe värejä, mutta kykenevät näkemään infrapunavalon ansiosta yön pimeydessä.