Lintuelämää

(Tämä teksti on kirjoitettu eräänä kylmänä ja pimeänä talviyönä äitini muistopäivän lähestyessä. Aamuöiden yksinäiset ja hiljaiset tunnit tuottavat mitä kummallisempaa tekstiä, joten tämä on jäänyt pöytälaatikon kätköihin pitkäksi aikaa.)

Lintujen kanssa on vierähtänyt koko elämäni. Ollessani aivan pieni, huomasivat vanhempani selittämättömän rakkauteni lintuihin. Niitä piirsin, niistä puhuin ja niitä ihailin. Pehmolelujen piti olla tottakai lintuja, enhän minä mistään nallekarhuista välittänyt. Lintuja, tottakai. Eihän maailmaani mitään muuta mahtunutkaan.

Kylpyastia

Eläinkaupassa käydessäni iski silmään tarjouksessa metallisia kylp...ruoka-astioita. Yllätykseni bongasinkin aivan sattumalta juuri sen astian. Minun astiani! Kylpyaltaan linnuilleni!

Ajattelin joskus, että olisi hauskaa saada linnuille roikkuva pesupaikka, muttei tullut sitten asioikseen sopivaa kulhoa siihen etsittyä, sellaista kun ei koskaan etsimällä löydä. Tai ehkä löytäisi, mutta työn ja tuskan takana. Nyt se sitten vastaan käveli. Vieläpä -50% laarista, eli vajaat kolme euroa maksoi tuo kuppi.

Todella iso halkaisijaltaan, silti kuitenkin matala, jotta lintujen on helppo mennä kylpemään. Tarkoitettu varmaan koirille tai jollekin sellaiselle, omiin silmiini tuo näyttää tosin siltä, että tehty vain minua ja lintujani varten. <3

Kuppiin porattiin kolme reikää tasaisin välimatkoin. Reikiin kiinnitettiin ketjunpätkät. Tähän poraaminen osasikin olla haastavaa, sillä mikään poranterä ei meinannut syödä tietään kupista läpi. Ainakin pitäisi käytössä kestää, jos ei muuta.

Kivalta näyttää!

Astian pohjalle heitin kerroksen kiviä, jotteivat linnut liukastele liukkaan metallin päällä. Kivet antavat mukavasti pitoa jaloille ja näyttävätkin kivoilta. Ikävä kyllä, madalluttavat vettä samalla, joten saa nähdä mitä tirpat käytössä tästä tuumaavat. Liekkö on liian vähän vettä kylpemiseen pikku kylpylinnuilleni.

Pieniä ja isoja kiviä, simpukan kuori ja vihreitä lasikiviä.

Vedellä täytettynä.

Rengaskeinu ja puukehikko

Linnunlelupajan työskentely jatkuu edelleen, maanantaina ja tiistaina oli työn alla pikkulintujen häkkiin rengaskeinu ja puinen kiipeilyteline.

(Klikkaa "Lisätietoja" nähdäksesi loput.)

Tämän olet aina halunnut tietää linnuista: Osa 2

Edellisessä osassa käsiteltiin jo veden puhtaus, joten otetaan tähän sitten aiheeksi kaikkien mieliä askarruttava suuri arvoitus: häkin puhtaus.

Mitä tapahtuu, mikäli siivoat häkin, käyt kaupassa ja tulet kotiin? Onko kotona vastassa edelleen puhdas häkki vai...? Vai tarvitseeko luusahaa sittenkin teroittaa säännöllisesti ympäri päivän...?

Tällä kertaa häkin pohja oli kuorrutettu pieneksi silputulla pahvilla. Unohdin lähtiessäni laittaa pahvilaatikoita pohjalle, joten lintu joutui silppuamaan pelkästään ylhäällä olevia lelujaan, siksi noin "vähän" sotkua.

Pahvisilpun lisäksi pohjalta on luontevaa löytää juuri äsken vielä ruokakupissa olleet sapuskat, ne päätyvät jotenkin kummallisesti lattialle. Maan vetovoimasta taitaa johtua? Sulassa sovussa seassa ovat myös silputut puupalat sekä pähkinänkuoret. Ja vielä kaiken lisäksi koko komeuden päälle on kakattu.

Hanki sinäkin lintu, niin tekeminen ei lopu koskaan!

Siivottu ja sisustettu.

Kalkkunalle kalkkuna

Koiranlelujen tarjouslaarista iski aika hieno löytö mukaan. 1,50e maksava kuminen koiran purulelu. Oli niin Carolle sopiva, että lähti matkaan. Saa Caro tuosta uuden rökityskaverin, voi paiskoa sydämensä kyllyydestä.
Ja niinä päivinä kun kurppa ei osaa käyttäytyä, voin havainnollistaa hänelle, miltä näyttää täytetty ja uunitettu kurppa. ;)

Samaa kokoa ja muotoa siinä on.

Uusi kalkkuna vaikuttaa olevan kiltimpi kuin vanha.

Pingviineitä, pingviineitä

Jokaista päivää piristävät pingviinivideot. <3
Ensimmäinen video muistuttaakin, ettei ole vielä tullut hankittua uusinta Assassins Creediä. Täytyykin jossain vaiheessa viettää mukava peli-ilta ja testailla millainen peli mahtaneekaan olla.

Ja toinen video näyttää jotenkin ihan minulta. Muut mököttää kasassa ja minä onnessani loikin ja pompin intoa täynnä. :D

Rengaskeinu

Linnuille uutta lelua.
Roskiinheitetty pyykinkuivatusteline sai uuden elämän luonamme. Kehikosta tulee kivaa kissoille, päivittelen tänne siitä kuvia myöhemmin, mutta tässäpä uusi elämä pinnoille: rengaskeinut.
Rengaskeinunhan voi vallan hyvin tehdä ilman metallikehikkoakin, mutta kehikko antaa keinulle tukevuutta sekä estää koko keinun hajoamisen, mikäli lintu pureskelee sisalin poikki.
Keinuista saa näin sopivan kokoisia omia lintujaan ajatellen. Pitkät pinnat sopivat isollekin linnulle, pieniä varten pinnat voi katkoa sopivan mittaisiksi.

(Klikkaa lisätietoja nähdäksesi loput...)

Ruokaa ja Mystikon terveiset

Tässäpä erään päivän sapuskat.
Eläinrääkätyt linnuthan joutuvat luonnollisesti syömään kaikenlaisia torakoita, kun ei ole varaa kunnon ruokaan.

Maissia, banaania, porkkanaa, omenaa...

... ja ötököitä, NAM!

Mystikko lähettää kuvaterveisiä Ida-mamilleen ja sanoo "Tsirp!"

Tämän olet aina halunnut tietää linnuista: Osa 1

Linnut ovat kivoja, hiljaisia ja siistejä lemmikkejä. Totta. Ainakin se ensimmäinen kohta.
Välillä sitä ihmettelee, mikä mielenvika saa ihmisen elämään näin? Sulkia, pahvia, puusilppua, roskaa ja pölyä. Untuvia, höyheniä, sulkia. Ja kakkaa. Kikkare siellä, kikkare tuolla, kikkare täällä.

Imuri ja rätti heiluvat, muutaman minuutin näyttää siistiltä ja sitten - näky on sama kuin ennenkin. Päivän - parin päästä ei enää tiedä onko viimeinen imurointi suoritettu kenties vuosi vai kaksi takaperin.

Mikä pahinta: vähän ajan päästä sitä likaa ei itse enää edes näe. Iskee jonkinlainen lintupölysokeus. Vieraat katselevat ympärilleen järkyttyneinä, itse tietää siivonneensa juuri ja on tyytyväinen, kun näyttää taas niin siistiltä.

Tässäpä kuvamateriaalia erään päivän vedenvaihdosta.

Maissinpala, untuva ja lintupölyä - PALJON!

Laineilla kellui pieni (kakadupöly)lautta vain...

Turhan fiksu kurppa

Isi yritti pyytää Caroa tulemaan häkkiin ottamalla keksin käteensä ja näyttämällä sitä Carolle. Carohan tykkää kauheasti kaikesta, mitä se ei saisi syödä, joten keksit ynnä muut vastaavat toimivat vallan hyvinä houkuttimina. Ja silloin tällöin saa vähän maistellakin.

Kurppa näki keksin, katsoi häkkiään, meinasi kiivetä sinne, muttei löytänytkään samantien helppoa reittiä. Hetken se pyöriskeli ympäriinsä kunnes keksi - loput keksit ovat piilossa isin selän takana! Ei muuta kuin juoksujalkaa selän taakse, nokka auki, keksit nokkaan ja juoksujalkaa pois. Osasikin olla ylpeän näköinen lintu, kun kantoi nokassaan vallan kahta keksiä tyytyväisyyttä paistaen ja sopivaa ruokailupaikkaa silmäillen. Pitäkööt isi yhden keksinsä, Caro tarvitsee ainakin kaksinverroin.

Seuraavaksi Caro katsoikin kummissaan, kun äiti nauraa hekotti lattialla kaksinkerroin. Sovi nyt pienelle lintuparalle nauraa. Lintuparkahan vain syö sitä mikä on hyvää. Ja akka senkus nauraa. Nih!

Harmi, että yritykseni saada tilanne ikuistettua kameralle ei täysin onnistunut. Kameran takia toinen keksi putosi ja huomio kiinnittyi kameraan, mutta jonkinlainen kuva sentään tuli.

Terveellinen ruokavalio.

Pelokkaat linnut: Osa 2

Koska olen kohdellut lintujani väärin, ovat nämä päättäneet kostaa saamansa julman ja epäreilun kohtalon. Fiksuina ja tietoisina olentoina linnut kuitenkin ovat välttäneet suorittamasta hyökkäystään, mikäli joku on ollut tilanteen näkemässä, joten tämä on tehnyt asian vaikeaksi todistettavaksi.

Viimeinkin minua kuitenkin onnisti ja sain kuvattua todistusaineistoa kanarialinnun hyökkäyksestä.

Seuraava video sisältää haitallista ja järkyttävää materiaalia eikä sitä suositella siksi kenellekään. Etenkin villasukista pitävien ihmisten kannattaa sulkea silmänsä rajuimpien repimiskohtausten ajaksi.

Pienessäkin nokassa voi olla yllättävät voimat, ainakin sinnikkyyttä löytyy. Yhteen villasukkaan on saatu jo reikä syötyä, joten taitaa minulla olla syytä opetella sukkien neulontaa ensi talven varalle. Tällä menolla kun voi pikkuhiljaa alkaa talvet tuntumaan varpaissa yhä kylmemmiltä ja kylmemmiltä.

Onneksi en ole vielä erehtynyt astelemaan lintuhuoneeseen villapaita päälläni...

Lintuhäkkiprojekti

(Teksti julkaistu Siipipeilin numerossa 1/10)

Idea lintuhäkkiin lähti hyvin yksinkertaisesta asiasta: eräänä kauniina päivänä tajusimme hinkanneemme lintuhuoneen lattiaa puhtaaksi kahden ihmisen voimin neljä tuntia. Eli yksin urakka nielisi helposti kahdeksan tuntia - kokonainen työpäivä! Tähän tietenkin tulee vielä lisäksi muu lintujen perussiivous ja hoito. Koska teen nykyään seitsemänpäiväisiä työviikkoja, fyysisesti hyvin raskasta työtä, ei oikein tunnu löytyvän aikaa (ja voimia!) tällaiseen lattianhinkkausurakkaan, etenkin kun otetaan huomioon, että saman ajan voi käyttää muutoinkin lintujen hyväksi. Takaraivossa alkoi siis pyörimään ajatus lintujen häkittämisestä. Pitkään pohdin, voinko rajata lintujeni elintilaa, ovathan nuo lentämään tottuneita, joten saisivatko pikkuhäkissä tarpeeksi lentotilaa? Monet kerrat tuli häkin paikkaa mietittyä, laskeskeltua ja mitattua. Aloin myös ajattelemaan häkistä koituvia hyviä puolia: lintujen yleinen turvallisuus kasvaisi huomattavasti. Ei enää tarvitsisi varoitella vieraita lattialla hyppivistä linnuista (eläimiin tottumattomat ihmiset kun eivät välttämättä asiaa muista varoitteluista huolimatta) saati sitten teipata huoltomiesten tullessa oveen jättikokoisia lappuja: “Älä päästä lintuja karkuun, älä tallaa lintujen päälle, älä laske kissoja tähän huoneeseen!” ja vielä luottaa, että laput tulee luettua ja teksti menee perille asti. Lisäksi voisin kesän kuumina hellepäivinä jopa avata lintuhuoneen ikkunan, raitis kuuma ilma on huomattavasti parempi kuin tukala ja kuuma ilma. Enää ei olisi sitäkään riskiä, että joku onnistuu livahtamaan ovesta muuanne asuntoon ja tämän jälkeen lentämään juuri siitä auki unohtuneesta ikkunasta suoraan ulos, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

(Klikkaa "Lisätietoja" nähdäksesi loput.)

Kirje eläinsuojeluun

Rääkätyt eläimeni pyrkivät keinolla millä hyvänsä ottamaan yhteyttä eläinsuojeluun. Milloin kissat kantelevat vieraille siitä, miten heitä ei täällä koskaan ole ruokittu tai rahnuteltu ja milloin joku toivoo osaavansa käyttää puhelinta, jotta voisi soittaa ja valittaa huonosta ja hitaasta palvelustaan.

Eräänä päivänä koin kuitenkin todellisen yllätyksen: Caro on päättänyt kirjoittaa eläinsuojeluun kirjeen - sulkakynällä. Uskon hänen säilyttäneen kynää piilossa höyhenistössään ja käyttäneen sitä vain öisin, kun en ole huomannut. Ikävä kyllä, yllätin hänet suoraan kirjoituspuuhista. Ehdin juuri ja juuri nappaamaan pari kuvaa todistusaineistoksi ennen kuin hän hylkäsi rikoksentekovälineen ja antoi sen pudota häkkinsä pohjalle.

Olen tämän jälkeen huolehtinut, ettei Caro saa enää toista sulkakynää käsiinsä, pitämällä kaikki sulat visusti pois hänen ulottuviltaan. Ovelampi voitti jälleen! :)

Sulkakynä kädessä.

Kiinni jäin!

Pelokkaat linnut

Olemme tehneet jotain väärin lintujemme kanssa, sillä meillä asustaa harvinainen laji: pelokkaat linnut.

Lintuhäkissä saa touhuta hyvinkin varovasti, nämä kun eivät pahemmin tunnu jaksavan ihmistä väistää. Ihminen on vaan se joku juttu, mikä tuo herkkuja jatkuvalla syötöllä, joten mitä sitä ihmistä pelkäämään. :)

Mitäs nyt yhdestä tai kahdestakaan jalasta, syödään me, siivotkoon se.

Salaattitarjoilusta ei sovi kieltäytyä. Mikä parempaa, jos se tuodaan vielä suoraan nokan eteen, ei tarvitse edes vaivautua lattialle asti sitä hakemaan.

Tarjoilu pelaa ja herkut maistuvat.

Aina ei salaatit ehdi edes häkkiin asti, nam nam. Nämä ne ei ymmärrä, mitä on kranttuilu.

Ikävä kyllä, lintuset tunnistavat ihmiset, joten vieraita ujostelevat eivätkä suostu ollenkaan tällaisia pikkupiiperöitä silloin olemaan. Onneksi sentään kameralle olen saanut jotain otettua, vaikka ujostelevat tosi paljon kameraakin.

Askarteluja

Aina jotain huomaa puuttuvan. Tällä kertaa pyyhekoukut. Niin - vieläpä sellaiset, joihin saa lintujen astioille tarkoitetun pyyhkeen eriksen. Eihän nyt lintujen astioihin sovi päätyä ihmisten käsipöpöjä... eikun... Pitikös sitä huolehtia ihmisten vai lintujen terveydestä?

Tuumasta toimeen ja tällaisia niistä sitten tuli:

Tässä vielä käytössä:

Nämä on tehty hetken mielijohteesta kotoa löytyvistä materiaaleista, eli oikeastaan varsinaiset kierrätyskoukut. ;D

Materiaaleina käytin pahvia, valkoista paperia, kontaktimuovia ja kaapin pohjalta kaivettuja tarroja. Tekstin kirjoitin ihan tussilla. Nauha löytyi myös kaapin pohjalta, jonkun joulupaketin päällä ollutta sellaista. Olisin halunnut tuohon mustaa, leveämpää nauhaa, mutta sellaista ei ikävä kyllä löytynyt. Klipseinä käytin rottahäkin kiinnikkeinä toimineita verhonpidikkeitä, otin vain niistä pois sen pyöräosan, jolla verho ripustetaan kiskoille.

Kaikenlaista hyödyllistä sitä kaappien pohjilta löytyykin. :) Hintaa ei tullut siis ollenkaan. Teen kenties jossain vaiheessa uudet ihan paremman suunnittelun kera ja joskos sitä mustaa nauhaakin kävisi ostamassa ripustusta varten. Seuraaviin voisi kenties tehdä kuvat ja tekstit tietokoneella, niin saisi aivan omanlaisensa.

Kivat näistä silti tuli ja ovatkin olleet jokapäiväisessä käytössä. Vieraatkin löytävät oikean pyyhkeen heti!

Lintuhuoneen uusi järjestys

Käytinpä tässä erään viikonlopun lintuhuoneen totaaliseen järjestelyyn. Tyhjensin huoneen mahdollisimman hyvin, jonka jälkeen pesin seinät, ikkunan ja lattiatkin peräti kolmeen kertaan. Verhotkin vaihdoin. 

Puhdasta tuli, tosin vain hetkeksi.

Huoneessa on nyt käytössä vanha sohvapöytä ruokien säilytystä varten. Pöydän alla on suuremmat ja painavemmat ruoka-astiat.

Lintuhäkin vieressä on kaksi vanhaa yöpöytää, joiden laatikoissa on näppärästi käden ulottuvilla mm. harja ja kynsisakset pupua varten sekä eripaksuisia hanskoja lintujen käsittelyä varten. Yöpöytien päällä säilytän pesuvatia, jonka avulla vesien vaihto siis tapahtuu. Lisäksi häkin oven vieressä oleva taso on korvaamaton apu juurikin ruokien ja vesien laittamista varten.

Pöydät tosin kaipaavat vielä tuunausta, kun ovat nyt turhankin ikävästi eri paria. Maastokuvioinen kun oli aiemmin käytössä muualla asunnossa, kun taas valkoinen toimi lintujen kylpypöytänä. Kunhan toisenkin maalaa maastokuvioiseksi, niin ongelma on ratkaistu.

Seinälle laitoin rakkaat kanarialintujulisteeni, alunperin seinä oli tarkoitus maalata täyteen koristekuvioita, mutta suunnitelmat muuttuivat, jotta noille julisteille saadaan paras paikka - minnekäs muuanne siis kuin lintuhuoneeseen.

Näiden julisteiden kanssa kävikin jokseenkin legendaarisesti. Etsin näitä vuosia, mistään ei löytynyt. Ulkomailtakin kyselin, koskaan tulosta saamatta. Sitten, viimeinkin sain mahdollisuuden tilata nämä itselleni. Kuten arvata saattaa, kalliiksihan tuo tuli. Ei haitannut, säteilin onnesta, viimeinkin sain rakkaat kanarialintujulisteeni. Ja kuinkas sitten kävikään? Samoja julisteita alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista! Tietysti...

Kauhulla odotan jo sitä päivää, että joku noista julisteista menee rikki. Tasan taatusti katoavat koko maailmasta sillä sekunnilla. Ehkäpä pitäisikin ennakoida ja tilata jo etukäteen varakappaleet.

Kehyksiä kävin katselemassa vähän joka puolelta, löysin sitten nuo Ikeasta, olivat siellä juurikin sopivan kokoiset, edulliset sekä yksinkertaiset ja tyylikkään näköiset. Juurikin sopivat tarkoitukseeni. Varsinaiseen kehystämiseen vaadittiinkin sitten kolme ihmistä, itkua ja hampaiden kiristystä, suoristamista, pölyn ja karvojen poistoa... Hyvät niistä lopulta tuli kuitenkin!

Huoneen ovessa on todella vanha amatsoni -juliste. Voisin jossain vaiheessa katsella tähän jotain uutta julistetta tilalle. Oven vieressä taas puolestaan on ihana kanarialintutaulu, tein tämän kehystämällä jostain iciwanhasta saksankielisestä kirjasta kanarialintuja käsittelevän sivun. Jotenkin muistelen, että kyseessä on ollut jokin ilmainen kirjaston poistokirja, mitä selattuani olen tuon yhden sivun huomannut ja ihastunut.

Nurkassa on kuivikkeet, eli purut ja pellavat. Vähän verkkoakin edessä, jottei pupu pääse pahemmin säkkejä repimään. Lisäksi pari häkkiä varalla sairaus- ja kuljetustapauksia varten. Tallessa on myös pieni, pyöreä lintuhäkki, tähän ajattelin laittaa jotain kivaa sisälle, kunhan keksin mitä. Sitten täytyy vielä päättää ripustaisiko tuon seinälle vai pitäisikö pöydällä. Tulee hauska (ja lintuhuoneeseen sopiva! :D) koriste tuosta. :)

Pupu sai tällä kertaa oman nurkkauksensa lintuhäkin vierestä. Häkkiähän tuolla ei ole ollut ikuisuuksiin, pidin pitkään häkkiä niin, että luukku puuttui siitä kokonaan, mutta myöhemmin totesin kuitenkin, että tuollaiset kissanhiekkalaatikot on paljon yksinkertaisempia siivota, joten häkki saa lähteä kokonaan. Tuon kokoiselle pupulle kun ei ihan heti löytyisi sen kokoista häkkiä, missä sitä voisi oikeasti pitää. Ja kun osaa käyttää kuitenkin laatikoita, niin tämä ratkaisu on paras kaikkien kannalta.

Pikkulinnut tutkiskelemassa ruokatilannetta...

Agaporniksilla on edelleen vanha häkki, kauan sitten itsetehty, tosin myöhemmin kunnostettu. Tehdashäkki kokonaan irroitettavalla pohjalla olisi siivouksen kannalta ihanteellisin, ei vaan tunnu noita löytyvän riittävän ison kokoisina. Pienempään häkkiin päivittäminen kun tuntuu jokseenkin hyödyttömältä.

Lattia-agapornisten mukavaa yhteiseloa...

Puppeli nukahtaa:

Ja tässä vielä Muru ja Elvis. Muru on vielä jaksanut sinnitellä, vaikka ikää on jo tuo 21 vuotta. Kasvain tosin kasvoi jonkin verran lähiaikoina, toivon, että olisi jo pysähtynyt kokonaan. Toivottavasti saa vielä mukavan loppuelämän kasvaimesta huolimatta ja toivottavasti jakselee niin hyvin, ettei lopetus olisi ihan heti ajankohtainen asia. :)