Lajiesittely: Kanarialintu (Serinus Canaria domestica)
Keltahemppoihin kuuluva kanarialintu on hyvin yleinen lemmikkilintu.
Luonnonvaraiset kanarianhempot elävät Kanariansaarilla, josta ensimmäiset
yksilöt pyydystettiin 1402 ranskalaisen tutkimusmatkailijan, Jean de Béthencourtin,
toimesta. Koska näitä on pidetty lemmikkeinä jo yli 500-600 vuotta, on lajia
ehditty jalostamaan hyvinkin kauaksi alkuperäisistä yksilöistä. Tämän vuoksi
luonnonvarainen kanarianhemppo erotetaan lemmikkinä pidetystä.
Lajin nimenä voi käyttää nimitystä kanarialintu tai kanarianhemppo. Monesti
nimellä "kanarialintu" viitataan juuri lemmikkinä pidettyyn, kun taas
"kanarianhemppo" voi tarkoittaa myös luonnonvaraista yksilöä.
Tieteellisessä nimessä domestica -loppuosaa käytetään, mikäli tahdotaan
erityisesti täsmentää kyseessä olevan lemmikkinä pidetty kanarialintu, eli
domestikoitunut kanarialintu. Yleensä toki erehtymisen vaaraa ei ole ja siksi lemmikkilintukirjoissa loppuosaa ei välttämättä näe mainittavan.
Lajin nimi kirjoitetaan erittäin usein virheelliseen muotoon "kanarianlintu", eli ylimääräisen n-kirjaimen kanssa. Oikeaan ja viralliseen kirjoitusasuun sitä ei kuitenkaan kuulu lisätä.
Lajin nimi kirjoitetaan erittäin usein virheelliseen muotoon "kanarianlintu", eli ylimääräisen n-kirjaimen kanssa. Oikeaan ja viralliseen kirjoitusasuun sitä ei kuitenkaan kuulu lisätä.
Kanarialintujen hinnat vaihtelevat suuresti rodun mukaan. Siinä missä
perusvärinen lintu suoraan kasvattajalta maksaa noin 40 euroa, voi
erikoisimmista väreistä joutua maksamaan lähemmäs tai ylikin 100 euroa.
Keskimääräisenä hintana on tällä hetkellä noin 60 euroa. Linnun voi ostaa kasvattajalta
(joita tosin on todella huonosti Suomessa), laadukkaasta eläinkaupasta tai tuoda
itse ulkomailta, esimerkiksi Ruotsista ja Saksasta löytyy runsaasti
kanarialintujen kasvattajia.
Lintua ei pidä koskaan ostaa sellaisesta paikasta, jossa linnut voivat huonosti, sillä näin tukee epäeettisesti toimivien kasvattajien ja eläinkauppojen toimintaa. Säälistä pelastetun linnun tilalle tulee aina uusi niin kauan kuin ostajia löytyy. Parhaan palveluksen kaikille linnuille tekee siis ostamatta jättämisellä. Näin myyjän ei kannata enää tuottaa tai tuoda uusia lintuja myytäväksi, jos ne eivät kaupaksi käy. Eräänlaiset “pentutehtaat” ovat täysin totta lintujenkin kohdalla eikä tällaista toimintaa tule koskaan tukea.
Lintua ei pidä koskaan ostaa sellaisesta paikasta, jossa linnut voivat huonosti, sillä näin tukee epäeettisesti toimivien kasvattajien ja eläinkauppojen toimintaa. Säälistä pelastetun linnun tilalle tulee aina uusi niin kauan kuin ostajia löytyy. Parhaan palveluksen kaikille linnuille tekee siis ostamatta jättämisellä. Näin myyjän ei kannata enää tuottaa tai tuoda uusia lintuja myytäväksi, jos ne eivät kaupaksi käy. Eräänlaiset “pentutehtaat” ovat täysin totta lintujenkin kohdalla eikä tällaista toimintaa tule koskaan tukea.
Kanarialinnut jaetaan kolmeen ryhmään: väri-, muoto- ja laulurotuihin.
Perinteisen kanariankeltaisen lisäksi kanarialinnuista löytyy hyvin laaja värivalikoima, sillä värivaihtoehtoja on hieman vajaa 300 erilaista.
Värien kehitys on ollut hyvinkin nopeaa. Siinä, missä 1600-luvun loppupuolella
oli ainoastaan luonnollisia vihreitä kanarioita, tunnettiin jo sata vuotta
myöhemmin 29 erilaista väriä. 1920-luvulla syntyi ensimmäinen geneettisesti
muunneltu eläin - punainen kanarialintu. Tätä ennen kanarialintujen
pohjaväreinä olivat ainoastaan keltainen ja valkoinen.
Kanarialintujen punainen väri ei siis keltaisen tai valkoisen tavoin ole
luonnollinen mutaatio, vaan se luotiin ihmisen toimesta risteyttämällä lintuja
tulitiklien kanssa. Aiemmin ihmisen toimesta tapahtuvaa geneettistä muuntelua
oli kokeiltu ainoastaan kasvien parissa. Kanarialintuja on risteytetty myös
muiden peippojen, kuten punatulkun, vihervarpusen, hempon ja tiklin kanssa.
Värien lisäksi kanarialinnuista löytyy myös noin 30 muotorotua. Jotkut
eroavat vain hieman kooltaan ja muodoltaan, kuten pienikokoinen Fife tai
suurikokoinen Norwich. Toisilla, kuten Gloster Coronalla, puolestaan on
höyhenten muodostama "tukka" päässään. Huomattavimmin tavallisesta
kanarialinnusta eroavat Fancy- ja Frill-muodot, joista ensimmäiset ovat
pitkulaisia ja jopa todella kumaraselkäisiä, kun taas jälkimmäisillä on kiharat
höyhenet.
Laulurotuja on vähiten, alle kymmenen erilaista. Näiden laulut eroavat
hyvinkin paljon toisistaan, siinä missä Waterslagerit kuulostavat juoksevalta
vedeltä, laulavat Rollerit avaamatta nokkaansa ollenkaan.
Oikein pidettynä ja ruokittuna kanarialinnusta saa vilkkaan ja eloisan,
paljon laulavan lemmikin. Pelkän laulun vuoksi kanarialintuja ei tule kuitenkaan koskaan ottaa, sillä linnut ansaitsevat aina hyvän hoidon ja pysyvän kodin, lauloivat ne tai ei!
Historiaa
(Huomioitavaa: Kanarialinnun historian eri
vaiheet, tapahtumien yksityiskohdat ja vuosiluvut vaihtelevat erittäin paljon
eri lähteiden mukaan, ei siis kannata hämmentyä, mikäli kuulee toisistaan
hyvinkin poikkeavia versioita!)
Kanarialinnut ovat kotoisin Kanariansaarilta ja Madeiralta.
Luonnonvaraiset yksilöt ovat vihertävän värisiä, eivätkä mitenkään erikoisen
näköisiä. Näiden laulu kuitenkin on hurmannut ihmisiä meidän päiviimme saakka.
Vaikka ensimmäiset linnut pyydystettiinkin jo 1400-luvun alussa, ei
näistä vielä varsinaista kasvatustyötä ja kaupankäyntiä alkanut, sillä Jean de
Béthencourt pyydysti linnut lahjaksi kuninkaalleen Henrik III:lle. Meni vielä
liki sata vuotta, kunnes kanarialintuja alettiin varta vasten kasvattaa.
1400-luvun loppuessa espanjalaiset merimiehet alkoivat pyydystää lintuja
kasvatus- ja myyntitarkoituksiin. Pian espanjalaiset munkit kasvattivat
kanarialintuja myydäkseen näitä näiden upean laulun vuoksi. Ulkomaille myytiin
kuitenkin ainoastaan koiraslintuja, jolloin lintujen saatavuus oli heikkoa ja
niiden hinnat nousivat korkeiksi. Kanarialinnut olivatkin hyvin kalliita ja
haluttuja lintuja, joihin vain rikkaimmilla oli varaa.
1600-luvulla kuitenkin Italiaan menevien lintujen mukaan sattui vahingossa
naaraita. Näin italialaisetkin pääsivät kasvattamaan kanarialintuja ja näiden
kasvatus levisikin sieltä nopeasti ympäri Eurooppaa.
Noin vuonna 1650 kanarialintuja Italiaan kuljettanut laiva
haaksirikkoutui ja kyydissä olleet linnut pelastautuivat Elban saarelle. Täällä
kehittyi luonnollisen mutaation kautta keltainen värimuoto. Näitä lintuja
vietiin sittemmin Italiaan ja Saksaan. Näistä linnuista lähtivät kaikki nykyään
elävät väri- ja muotorodut.
Saksalaiset ovat jalostaneet hyvin monet erilaisista kanarialintujen
roduista. Varsinkin saksalaiset kaivosmiehet kehittelivät lintujen laulua,
kuten esimerkiksi Harzinlaulajan, saadakseen lisätuloja lintuja myymällä. He
käyttivät kanarialintuja myös työssään apuna, siihen aikaan kun ei vielä ollut
mittareita, joilla kaivosten ilmanlaatua voitaisiin tarkkailla. Myrkylliset
kaasut tappavat linnun nopeammin kuin kaivostyöläisen, joten heillä oli hyvin
aikaa paeta kaivoksesta. Tietenkään suurin osa kanarialinnuista ei tullut tähän
kuolemaan, sillä ensimmäinen oire myrkkykaasuista oli laulun loppuminen,
jolloin työntekijät poistuivat välittömästi vieden linnut mukanaan maan
pinnalle. Mikäli lintu menetti tajunsa, tuli se hyvinkin nopeasti kuntoon
päästyään jälleen raikkaaseen ulkoilmaan.
Kanarialinnut saivat nimensä Kanariansaarten mukaan, lintuja kutsuttiin
jo varhain nimellä "Canary bird".
Ulkonäkö ja sukupuolet
Kanarialinnut ovat rodusta riippuen noin 10-20 senttimetriä pitkiä.
Painoa on myös niinikään rodusta riippuen 12-30 grammaa. Keskiverto värikanaria
painaa noin 20g.
Odotettu elinikä on noin 5-10 vuotta. Siinä missä eliniän kuuluisi olla
noin kymmenen vuotta, eikä mahdottomana pidetä niinkään korkeita kuin 20-30
vuotta, tulee nykyään suurin osa kanarialinnuista elämään hädin tuskin kymmenen
vuoden ikään asti. Valitettavasti Suomeen tuodut linnut eivät monesti elä edes
tuonne viiteen vuoteen, vaan kuolevat jopa kahden vuoden iässä, johtuen
lintujen huonoista geeneistä.
Sukupuolen erottaa kaikista varmimmin DNA-testillä, sillä myös
naaraskanariat saattavat laulaa hyvinkin upeasti. Sukukypsiltä linnuilta
sukupuolen voi tarkistaa kloaakin ympäristöstä: naarailla alue pullottaa ja on
hyvin usein nypitty paljaaksi, kun taas koirailla se on höyhenten peittämä ja
tötterön mallinen (kyseessä on eräänlainen valesiitin). Tässä on kuitenkin aina
erehtymisen vaara, sillä sen lisäksi, että linnun tarkkaa ikää voi olla
mahdotonta tietää, vaihtelee myös sen pesintävalmius vuoden aikana. Naaras,
joka ei ole valmis pesintään, muistuttaa hyvin erehdyttävästi koirasta.
Luonne ja käyttäytyminen
Sopuisina lintuina kanarialinnut tulevat yleensä varsin mainiosti
toimeen monien muiden lintujen kanssa. Esimerkiksi erilaiset peipot sopivat
hyvin samaan tilaan laitettavaksi. Myös neitokakadut ja undulaatit sopivat
yleensä. Eri lajeja yhdistäessä tilaa täytyy olla runsaasti, sillä ahtaassa
tilassa jopa pelkät kanarialinnut ottavat hyvinkin verisesti yhteen. Lajeja
yhdistettäessä ei tarvitse pelätä kanarialinnun aiheuttavan vahinkoa muille
linnuille, mutta kannattaa huomioida, voivatko muut linnut (esimerkiksi
koukkunokat) aiheuttaa vahinkoa kanarialinnulle.
Tilanpuutteen vaivatessa turvallisin ratkaisu onkin siis ainoastaan
kaksi kanarialintua, mieluiten koiras ja naaras tai kaksi naarasta. Mikäli
tilaa on käytettävissä, voi - ja kannattaakin - lintuja ottaa useampia.
Riittävän isossa tilassa molemmat sukupuolet tulevat mainiosti keskenään
toimeen, joskin naaraiden suurempi määrä edesauttaa rauhan säilymistä. Liian
ahtaassa tilassa pidettynä kaksi koirasta voivat taistella jopa kuolemaan
saakka. Tämän vuoksi maailmalla on
järjestetty laittomia kanarialintutappeluja, sillä pienet linnut vievät koiria
vähemmän tilaa ja ovat helpompia salattavaksi.
Vaikka kanarialintu arvostaa omaa tilaansa, arvostaa se myös suuresti
lajitovereita. Tappeluiden estämisessä juuri tila on avainasemassa - lintujen
pitää pystyä ottamaan etäisyyttä toisistaan heti niin halutessaan. Lajitoverit
tuovat linnulle seuraa ja turvaa, joten yksin ei kannata kanarialintua pitää.
Vaikkeivat kanarialinnut sui toisiaan kuten esimerkiksi seeprapeipot, viihtyvät
ne silti lähekkäin, toimivat parvena ja onpa lajitovereiden läsnäolon todettu
vähentävän stereotyyppistä käytöstäkin.
Papukaijojen tapaan kanarialinnut eivät leiki tai nakerra, mutta ne
arvostavat suuresti lentotilaa sekä ruuan etsintää, eli vaikeisiin paikkoihin
ripustettuja ja pohjamateriaalin sekaan kätkettyjä ruokia.
Erittäin kovaksi nouseva lauluääni kannattaa ottaa huomioon
kanarialinnun hankintaa pohtiessa. Vaikka ääni onkin hyvin kaunis, tulee sekin
pahimmillaan sattumaan korviin. Kestääkö siis omat ja perheen hermot
kovaäänisen linnun laulua pahimmillaan puolen vuorokauden ajan joka ikinen päivä vuoden
ympäri? Kanarialinnut innostuvat herkästi laulamaan. Monet äänet, kuten
vesihana ja musiikki, laukaisevat nämä hetkessä täyteen kuoroonsa. Matkimaan
kanarialintu ei opi eikä niitä myöskään voi kouluttaa olemaan laulamatta.
Vaikkeivat kanarialinnut varsinaisesti kesyynnykään, saattavat ne silti
tulla hakemaan herkkuja kädestä. Ne myös oppivat nopeasti menemään itse häkkiin
ruuan perässä (vapaanapidon ei pidä koskaan päättyä lintujen pyydystämiseen, vaan niiden tulisi saada mennä itsellään häkkiin). Kädestä syöminen ei ole jokaisen yksilön kohdalla todennäköistä eikä
lintuja pidä koskaan pitää nälässä sen vuoksi, jotta ne tulisivat syömään
kädeltä!
Uudet linnut kannattaa jättää mahdollisimman rauhaan parin ensimmäisen
päivän ajaksi, jotta ne saavat kotiutua hieman ennen ihmisiin tutustumista.
Linnut kannattaa totuttaa ihmiseen puuhastelemalla niiden lähellä rauhallisesti, voit esimerkiksi lukea tai syödä istuen lattialla tai tuolilla lintujen lähellä - huolehdi, että linnut pääsevät omaa päätäsi korkeammalle ja pidä etäisyys sellaisena, että lintujen käytös pysyy rauhallisena. Lisäksi kannattaa tuoda paljon salaattia ja muuta hyvää. Suurimmat häkin siivoukset kannattaa
jättää tekemättä ensimmäisten päivien aikana.
Ruokinta
Kanarialintu on siemensyöjä, eli sen pääravintona tulee olla erilaisista
siemenistä koottu siemensekoitus. Myös rasvaiset siemenet ovat todella tarpeen
sisältäen proteiinien lisäksi hyödyllisiä rasvahappoja, joten kannattaa
varmistaa sekoituksesta löytyvän rypsin siementen lisäksi myös mustaa
seesaminsiementä, nigerin-, saflorin-, hampun- ja auringonkukansiemeniä.
Seoksesta noin 30% saa olla öljyisiä siemeniä. On parempi täyttää tuo määrä
tarjoamalla useampaa erilaista siementä, kuin esimerkiksi pelkkää
auringonkukansiementä. Lisäksi kannattaa suosia mahdollisimman tummia,
öljyisiä, siemeniä, eli mieluummin mustaa seesaminsiementä kuin tavallista
ruskeaa. Pähkinät eivät ole haitaksi kanarialinnuille ja myös näitä saa
tarjota.
Siementen tuoreuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä
vanhoista, pilaantuneista siemenistä voi tulla aspergilloosi, kuolettava
hengityselimien sienitartunta. Siemeniä tulee siis ostaa kerralla korkeintaan
vuoden tarpeeksi ja ne tulee säilyttää tiiviissä astiassa, poissa suorasta
valosta. Siemenerien välillä astia on hyvä tyhjentää kokonaan ja pestä ennen
uusien siementen lisäämistä.
Riittävä rasvan saanti on avainasemassa terveeseen kanarialintuun, jolla
on terve ja hyvinvoiva iho ja kiiltävät höyhenet ja jonka ruuansulatuselimistö
toimii kunnolla. Pienessä häkissä elävän linnun ruokavaliosta rasvaa kannattaa
vähentää ylipainon ja maksaongelmien riskin vähentämiseksi, kun taas puolestaan
enemmän energiaa käyttävät linnut vaativat suhteessa enemmän rasvaa. Suurempaa
rasvan määrää vaativat siis esimerkiksi kasvavat ja sulkasatoiset linnut, kuten
myös linnut, jotka kärsivät stressistä. Suurissa aviaarioissa elävillä linnuilla on
suurempi energiankulutus, joten näidenkin ruokinnassa kannattaa lisätä rasvan
määrää.
Kanarialinnun proteiininlähteenä toimivat keitetyn kananmunan
keltuainen, voimaruuat ja hyönteiset. Hyönteisistä maistuvia ovat pienet
kärpäset (myös banaanikärpäset), jauhomadot sekä erilaiset valmiit
hyönteismurskat ja kuivatut ja purkitetut hyönteiset. Hyönteiset saa tarjota
elävinä tai kuolleina.
Ruokinnan tueksi voi lisätä laadukkaita pellettejä. Ainoaksi ravinnoksi
pelletit eivät sovi, mutta niistä saa hyvän lisukkeen muutoin laadukkaaseen ruokavalioon.
Pelletit myös tarjoavat vitamiineja ja kivennäisaineita, joista tärkeimpien
joukossa ovat kalsiumin (välttämätöntä luustolle) lisäksi fosfori (luuston
lisäksi elimistön happo-emäs-tasapaino sekä energia-aineenvaihdunta), natrium
(nesteiden, esim. veren, suolatasapaino), magnesium (luusto, sydän, lihakset),
kalium (sydän, lihakset, hermosto), rauta (laadukkaan veren muodostuminen) sekä
sinkki (aineenvaihdunta, DNA:n rakennusaine).
Mikäli mieluummin välttää kokonaan pellettejä, ratkeaa mahdollisten
puutostilojen korjaaminen joitain kertoja vuodessa tarjottavalla vitamiini- ja
hivenainekuurilla. Joka päivä vitamiineja ei tulisi lisätä lintujen
ruokavalioon, vaan mieluummin kannattaa pyrkiä tarjoamaan muutoin monipuolinen
ja laadukas ruokavalio.
Kasvikset kuuluvat lintujen jokapäiväiseen ruokavalioon. Varsinkin
tummanvihreitä kasviksia, kuten esimerkiksi parsakaalia, lehtikaalia,
varsiselleriä, pinaattia, endiiviä ja lehtimangoldia kannattaa tarjota päivittäin. Näiden lisukkeeksi voi tarjota esimerkiksi maissia,
porkkanaa, kukkakaalia, omenaa tai päärynää. Myös yrtit ovat hyväksi linnuille.
Idätettyjä siemeniä kannattaa tarjota rohkeasti, lintujen oma siemensekoitus
käy tähän varsin hyvin. Halutessaan voi ostaa erilaisia idätettäviä, kuten
esimerkiksi sinimailasta, mung-papuja, tattaria, amaranttia, hirssiä ja kauraa.
Myös versot sopivat kanarialinnuille ja niitä kannattaakin tarjota. Versotettaviksi sopivat muun muassa kaura, herne, ohra, vehnä, maissi sekä ihan lintujen oma siemenseos.
Kaikkia kasviksia ei tarvitse olla tarjolla joka päivä, vaan niitä
kannattaa vaihdella. Pari - kolme erilaista on jo hyvin. Määrällisesti pääpaino
tulee pitää aina tummanvihreissä kasviksissa, tämän jälkeen tulevat muut
kasvikset ja vasta niiden jälkeen marjat ja hedelmät. Tarjottavat kasvikset
tulee aina pestä huolellisesti ja tarvittaessa kuoria ennen linnuille tarjoamista. Erittäin
kovat kasvikset, kuten porkkanat, voi raastaa. Luomu ja kotimaiset ovat ulkomaisia
parempia vaihtoehtoja, jotkin ulkomailta tuodut kasvikset kun sisältävät helposti
linnuille myrkyllisten torjunta-aineiden jäämiä.
Kasviksia kannattaa kokeilla tarjota monessa muodossa: kokonaisina, suurina paloina, pieninä paloina, raasteena, soseena jne ja katsoa mikä maistuu parhaiten omille linnuille. Helpoimmalla päästäkseen ja mahdollistaakseen suurimman virikearvon kannattaa kasvikset kiinnittää suurina paloina klipsien kanssa orsiin, mikäli linnut suostuvat niitä näin syömään.
Punaiset linnut saavat punaisen värinsä karoteenia sisältävistä
kasviksista sekä kaupallisten väriaineiden avustuksella. Ilman väriaineita
punaiset linnut ovat oransseja. Kasviksilla värjääntyneet linnut ovat aina
vaaleampia kuin betakaroteeni- ja kantaksantiinitiivisteitä käyttäessä.
Voit hyvin tarjota karoteenia sisältäviä kasviksia kaikille linnuille, sillä mahdollinen värjäytyminen ei ole mitenkään haitallista aivan kuten sekään ei ole haitallista, mikäli linnuilleen ei kaupallisia väriruokia tarjoa. Mikäli väriruokaa tahtoo tarjota, löytyy sitä eläinkaupoista. Väriruokaa tarjotaan hieman ennen sulkasatoa ja sen aikana. Karoteenia sisältäviä kasviksia voi antaa ihan normaalisti koko vuoden ympäri.
Voit hyvin tarjota karoteenia sisältäviä kasviksia kaikille linnuille, sillä mahdollinen värjäytyminen ei ole mitenkään haitallista aivan kuten sekään ei ole haitallista, mikäli linnuilleen ei kaupallisia väriruokia tarjoa. Mikäli väriruokaa tahtoo tarjota, löytyy sitä eläinkaupoista. Väriruokaa tarjotaan hieman ennen sulkasatoa ja sen aikana. Karoteenia sisältäviä kasviksia voi antaa ihan normaalisti koko vuoden ympäri.
Ruuansulatushiekan tarpeellisuudesta pienillä suoranokilla löytyy juttua
puolesta ja vastaan. Vaikka nykytietämyksen valossa hiekka on tarpeetonta, ei siitä ole linnuille varsinaista haittaakaan, mikäli linnut eivät ahmi hiekkaa. Liikaa syötynä hiekka aiheuttaa tukoksia.
Jos hiekkaa tahtoo välttämättä tarjota, tulee tarjolla oleva hiekka tarjota aina ehdottomasti eri kupista, jotta lintu voi jättää sen syömättä eikä joudu väkisin
syömään sitä liikaa.
Eri ruokalajit kannattaa muutoinkin tarjota omista kulhoistaan, jotta
lintu saa itse päättää mitä syö milloinkin ja miten paljon. Eli omat kupit
tarvitsee ainakin siemenille, voimaruualle, hyönteisille, kasviksille ja
pelleteille. Kaikkia ruokia ei ole pakko tarjota kupeista ollenkaan vaan ne voi
ripotella ympäri häkkiä niin, että lintu joutuu näkemään vaivaa niiden eteen.
Puhdasta vettä tulee olla aina linnun saatavilla. Mikäli et joisi samaa
vettä itse, älä anna sitä myöskään linnulle.
Häkki ja varusteet
Häkki on linnun koti, joten siihen kannattaa panostaa heti. Hyvä häkki
on riittävän iso, helppo siivota, turvallinen ja kestävä. Hyvin hoidettu häkki
säilyy käytössä useiden vuosien ajan, joten sen hinta muodostuu vuotta kohti
hyvinkin pieneksi.
Pienten lintujen kohdalla pinnaväliin tulee kiinnittää erityistä
huomiota, sillä liian suuresta pinnavälistä linnut pääsevät karkuun, kun taas
hieman liian suuri pinnaväli voi aiheuttaa linnun jumiin jäämisen ja kuoleman.
Kuoleman riski piilee myös muotoilluissa häkeissä, joissa pinnavälit ovat
ylhäältä suurempia ja pienentyvät alaspäin mentäessä. Mikäli lintu saa päänsä
tällaiseen väliin ja lipeää, tulee se kiilautumaan hyvin pahasti kiinni. Noin
sentin pinnaväli on hyvä kanarialinnuille, esimerkiksi 1,2 cm on täydellinen.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan ehdoton minimikoko korkeintaan
kahden kanarialinnun häkille on 0,34 m2. Eli kahden kanarialinnun häkiksi ei
koskaan saa tulla pienempää kuin esimerkiksi 85x40x60 cm (leveys, syvyys,
korkeus). Tämän kokoinen häkki edellyttää, että linnut saavat olla lintuturvallisessa tilassa päivittäin vapaana useiden tuntien ajan. Useampia lintuja hankkiessa minimisuositus ei enää päde, vaan linnut
tulevat tappelemaan näissä tiloissa. Useammalle linnulle häkin täytyy olla jo
huomattavasti suurempi, mieluusti lähempänä kahta kuin yhtä neliötä.
Suosittelen myös ylittämään tuon minimisuosituksen vaikka pitäisikin pelkästään
kahta lintua. Häkin muotokin on tärkeää, sillä linnut lentävät vaakasuunnassa,
eivät ylös-alas. Kapeassa ja korkeassa häkissä on paljon huonommin lentotilaa,
kuin pitkulaisessa häkissä.
Häkki tulee sijoittaa rauhalliseen paikkaan, josta linnut näkevät
mahdollisimman hyvin ympärilleen. Talon vilkkainta ja meluisinta paikkaa ei
sovi käyttää lintujen kotina. Lintujen paikka ei ole myöskään keittiössä.
Vähintään yhden häkin sivun on hyvä olla seinää vasten, sillä näin linnuille
muodostuu suojaisa alue. Ikkunan eteen sijoitettuun häkkiin voi tulla talvella
vetoa ja kesällä liikaa aurinkoa aiheuttaen lämpöhalvauksen linnuille.
Suunnittele häkille lämmin ja vedoton paikka.
Häkin tulee ehdottomasti sijaita niin korkealla, että sen korkeimmat
kohdat ovat ihmistä korkeammalla. Näin linnuilla on turvallisempi olo. Älä siis
koskaan sijoita häkkiä suoraan lattialle, mikäli siis ei ole kyse todella
korkeasta häkistä. Pöytää tai erillisiä lisäjalkoja apuna käyttäen häkin saa
helposti korotettua. Kannattaa tosin huomioida myös siivoamisen mahdollisuus,
korkealle sijoitettu matala häkki on hyvin vaikea siivota ja hoitaa. Linnut
tulisi saada hoidettua siirtämättä häkkiä.
Häkissä ei tule käyttää pohjaristikkoa, jotta linnut pääsevät
halutessaan lattiallekin syömään. Pohjamateriaalina kannattaa suosia erilaisia
imukykyisiä kuivikkeita, sillä nämä ovat sanomalehteä siistimpiä vaihtoehtoja,
lisäksi näihin saa heitettyä siemeniä etsittäväksi.
Häkki sisustetaan erilaisilla orsilla. Häkin mukana tulevat muovi- tai
puuorret kannattaa heittää saman tien pois (joskin yhden tai pari tällaista voi
päällystää sisal-narulla ja laittaa linnuille). Orsissa parempaa on, mitä
enemmän vaihtelevuutta löytyy. Kaikenlaisia orsia kannattaa siis suosia. Käyrää
ja suoraa, ohutta ja paksua. Orret kannattaa sijoittaa osa vinoon ja osa
suorempaan ja osa jopa pystysuoraan. Mitä laajemman valikoiman erilaisia orsia saa häkkiin sijoitettua,
sitä paremmin lintujen kynnet kuluvat. Koskaan ei kuitenkaan pidä täyttää häkkiä
liian täyteen, sillä linnut tarvitsevat myös lentotilaa.
Keinut ovat linnuille mieluisia ja näitäkin kannattaa mahdollisuuksien
mukaan laittaa tarjolle. Myös pari sementti- ja mineraaliortta voi laittaa tarjolle. Sementtiorsi auttaa lintujen kynsiä kulumaan, mutta näitä ei
saa olla liikaa tarjolla, sillä linnun tulee istua enimmäkseen luonnonorsilla.
Orsia ei saa koskaan päällystää hiekkapaperilla, sillä se vahingoittaa lintujen
jalkoja. Kynnet kuluvat kyllä ilmankin.
Häkin pohjalle voi asetella tukevasti kiven tai pari. Sen lisäksi, että
nämä näyttävät kivalta häkin sisustuksessa, kuluttavat nämä myös tehokkaasti
lintujen kynsiä.
Varsinaisia leluja kanarialinnut eivät tarvitse ja nämä usein vievätkin
turhaan häkistä arvokasta lentotilaa. Kanarialintujen leluina toimivat keinut
sekä vaikeisiin paikkoihin aseteltu ruoka ja niille turvalliset namijemmat/ruokavirikkeet. Peilejä ei tule laittaa tarjolle
missään tilanteessa, sillä linnut eivät tunnista peilikuvaansa omaksi
itsekseen, vaan luulevat näitä lajitovereikseen. Tämän vuoksi lintu stressaantuu
"lajitoverin" käyttäytyessä oudosti (esimerkiksi se ei peräänny toisen
linnun uhitellessa, vaan uhittelee takaisin eikä se vastaa kosintaan millään
tavoin!). Lisäksi rikkoutuessaan peilit aiheuttavat loukkaantumisvaaran.
Kanarialinnun höyhenpuvun kunnossa pitämiseksi on tärkeää tarjota sille
päivittäin kylpymahdollisuus. Tähän toimii esimerkiksi häkin pohjalle
sijoitettava laakea astia tai perinteiset häkin oveen ripustettavat
kylpyastiat. Kanarialinnut eivät osaa uida ollenkaan, joten astia ei saa olla
niin syvä, että lintu voisi hukkua sinne. Linnun tulee päästä veden pinnan
yläpuolelle vedessä seisoessaan.
Lintulamppu on välttämätön ja ehdottomasti pakollinen varuste kaikille lemmikkilinnuille, myös kanarialinnuille. Lintulampulla tarkoitetaan UVA- ja UVB -säteilyä
tuottavia lamppuja, näitä löytyy loisteputken mallisina sekä
kierrekantaisina energiansäästölampun näköisinä. Ikkunasta tulevalla
auringonvalolla ei voi korvata lintulamppua, sillä UV-säteily ei läpäise kokonaisuudessaan ikkunalasia. Tämä tulee ottaa huomioon myös lampun asentamisen kanssa: lamppua
ei saa peittää lasilla tai muovilla, vaan verkko on ainoa mahdollinen
vaihtoehto, mikäli tarvetta lampun suojaukselle on. Koska lamppujen teho
heikkenee ajan kanssa, tulee lamput vaihtaa uusiin vähintään vuoden välein,
vaikka näissä olisikin vielä näkyvää valoa jäljellä.
Koska kaikilla päiväaktiivisilla linnuilla on tetra- tai pentakromaattinen näkö, auttaa
lintulamppu näitä näkemään maailman sellaisena kuin sen kuuluu olla. Lintujen
silmissä on neljän- tai viidenlaisia tappisoluja, kun taas ihmisellä on ainoastaan
kolmenlaisia. Tämän seurauksena linnut näkevät värejä sadasta miljoonasta erilaisesta jopa kymmeneen miljardiin erilaiseen,
kun taas puolestaan ihmissilmä kykenee erottamaan vain 10 miljoonaa väriä. Ilman lintulamppua viemme
siis linnuiltamme niiden vähintään kymmenkertaisen värinäön meihin verrattuna! Ilman
ultravioletin aallonpituutta lintujen värimaailma kärsii sanoinkuvaamattomasti
ja näiden todelliset värit jäävät näiltä itseltään näkemättä. Nämä värit ovat
juuri ne, joilla on tärkeä rooli parinvalinnassa. Väreillä on myös merkitystä
lintujen ruokailuun ja ruuan etsimiseen.
Loisteputkimallisiin lintulamppuihin kannattaa hankkia elektroniset liitäntälaitteet.
Linnut näkevät huomattavasti nopeammin kuin ihminen, joten loisteputken
vilkunta näkyy linnuille toisin kuin ihmisille. Kierrekantaisiin lintulamppuihin sitä ei
tarvitse erikseen, sillä se on näissä jo valmiina.
Lisää tietoa lintulampuista, elektronisista liitäntälaitteista ja linnuille sopivasta valaistuksesta löytyy Muistithan lintulamput? -artikkelista.
Lisää tietoa lintulampuista, elektronisista liitäntälaitteista ja linnuille sopivasta valaistuksesta löytyy Muistithan lintulamput? -artikkelista.
Ajastimet ovat tarpeelliset, jotta lintujen päivärytmi pysyy
muuttumattomana. Näin valot syttyvät ja sammuvat oikeaan aikaan, vaikka ihmiset
vielä nukkuisivatkin tai eivät olisi tulleet kotiin. Peruspidossa voi hyvin
suosia samaa 12/12 valorytmiä vuoden ympäri, eli puolet vuorokaudesta pimeää ja
puolet valoisaa, mutta varsinkin kasvattajien kannattaa suosia vuodenaikojen
mukaan tapahtuvaa valorytmin muutosta. Näin linnuille muodostuu selkeät pesintä-
ja lepokaudet.
Peittele häkki iltaisin kunnollisella pimennyskankaalla, mikäli et
pimennä koko huonetta lintujen nukkumaanmenoajan koittaessa. Linnut tarvitsevat
häiriöttömät yöunet riittävän pimeässä. Himmeää, tasaisesti palavaa yövaloa voi
käyttää halutessaan varmistamaan, että mahdollisesti yöllä lattialle putoavat
linnut pääsevät takaisin orsille ennen aamua.
Muita pakollisia varusteita ovat pieni häkki, eli kuljetus- ja
sairauskäyttöön tarkoitettu (tai molemmat erikseen, jolloin kuljetushäkki voi olla
erittäin pieni), lämpölamppu, kynsileikkurit sekä verentyrehdytysaine,
esimerkiksi perunajauho tai linnuille tarkoitetut valmisteet (jälkimmäiset ovat
tehokkaampia, pahoja vuotoja varten kannattaa varastossa olla esimerkiksi
kaliumpermanganaattia). Varmuuden vuoksi kaappiin kannattaa hankkia myös ensiaputarvikkeita, kuten pienet, terävät sakset (esim. linnun ympärille kiertyneiden hiusten ja lankojen leikkaamiseen) ja hyvät pinsetit (esim. tikkujen tai vertavuotavien sulkatuppien poistamiseen). Pahitteeksi ei ole myöskään, mikäli varaa varmuuden vuoksi
kaappiin loismyrkkyä. Lisäksi lähimmän lintuja hoitavan eläinlääkärin yhteystiedot kannattaa
ottaa selville jo etukäteen.
Terveydenhoito
Kuten muutkin linnut, myös kanarialinnut pyrkivät saaliseläiminä
piilottamaan sairautensa viimeiseen asti. Eli jos sairaus näkyy, on yleensä
silloin jo tosi kyseessä. Sairas lintu istuu yleensä orrella höyhenet
jatkuvasti pörhöllään ja pitää silmiään kiinni. Se voi myös huojua tai sen
pyrstö voi nykiä hengityksen tahtiin. Se saattaa pitää omituisia ääniä, kuten
esimerkiksi naksutusta tai vinkumista.
Sairaustapauksissa sairas lintu eristetään välittömästi omaan häkkiinsä.
Näin estetään tautia leviämästä, lisäksi lintu saa olla muilta linnuilta
rauhassa ja pääsee varmasti juomaan ja ruokailemaan. Sairas lintu tulee
ehdottomasti hoitaa aina viimeisenä, muiden lintujen hoidon jälkeen. Näin
käsissään ei siirrä taudinaiheuttajia terveisiin lintuihin.
Lämpölamppu on ensiapuna kaikissa sairauksissa. Se laitetaan osoittamaan
häkin toiseen päätyyn niin, että lintu pääsee halutessaan viileämmälle
puolelle. Sairaalle linnulle tulee myös tarjota raikasta vettä ja mieluiten
energiapitoista ruokaa. Sairasta lintua ei kannata turhaan napata kiinni
jatkuvasti, sillä jahtaaminen ja kiinnipitäminen lisäävät lintujen stressiä ja
ovat siten huonoksi parantumiselle.
Kanarialinnun normaali ruumiinlämpö on 41 °C, eli on täysin normaalia,
että lintu tuntuu lämpöiseltä kädessä. Sen sijaan viileältä tuntuva lintu on
epänormaali.
Kaikissa sairaustapauksissa kannattaa aina ottaa yhteys eläinlääkäriin
mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Jos mietit pitäisikö soittaa
eläinlääkärille ja kysyä, on silloin myös todennäköisesti parempi soittaa, kuin
jättää asia myöhemmäksi.
Ripuli
Todella helposti pieniin lintuihin iskevä vaiva on ripuli.
Väliaikaisesta ripulista ei kannata vielä huolestua, sillä tämä johtuu
esimerkiksi stressistä. Ensiapuna voi tarjota banaania sekä eläinkaupoissa
myytäviä lintujen suolisto-ongelmiin tarkoitettuja valmisteita.
Antibioottikuurit aiheuttavat helposti ripulia, joten näiden yhteydessä
tulee aina ehdottomasti tarjota maitohappobakteereita, jotta suoliston oma
bakteerikanta pääsee kasvamaan. Hätätilanteessa, eli jos sillä hetkellä ei ole missään saatavilla linnuille tarkoitettua valmistetta, sopii hyvin myös ihmisille tarkoitetut, Lactobacillus casei -pohjaiset valmisteet.
Ihmisille tarkoitetuista valmisteista sopii parhaiten kapselimuotoiset, joista
kapseli avataan ja sisällä oleva jauhe tarjotaan linnulle esimerkiksi juomaveden
tai tuoreruokien päälle siroteltuna.
Ensihätään voi antaa maustamatonta
jogurttia, mutta maitohappobakteerivalmistetta tulee ostaa ensitilassa. Kotiin
valmiiksi ostettujen valmisteiden kanssa tulee huolehtia, että päiväykset ovat
kunnossa, ennen kuin näitä tarjoaa linnulleen. Vanhentuneet tuotteet voivat olla jopa
tappavia!
Pidempään jatkuneen ripulin kanssa tulee aina ottaa yhteyttä
eläinlääkäriin.
Loiset
Erilaiset loiset piinaavat helposti lintujen elämää. Yleisimpiä ovat seuraavat:Oireet: Suomuiset jalat. Voi iskeä myös nokkaan, jolloin linnulle muodostuu karstoittunut nokka.
Ilmapussipunkit
Oireet:
Hengitysvaikeuksia, vinkumista ja kirskuntaa.
Höyhentäi
Oireet: Syö
lintujen höyheniä, joten valoa vasten katsoessa höyhenissä näkyy syöntijälkiä.
Lintupunkki
Lintupunkkeihin
menee useampia erilaisia linnuissa tavattavia punkkeja. Osa näistä poistuu linnuista päivän ajaksi, piiloutuu
häkin koloihin ja palaa yöllä imemään verta saaliistaan. Osa taas
pyrkii pysymään isäntäeläimessään jatkuvasti. Lintupunkit ovat poikkeuksetta
äärimmäisen pieniä (noin 1 mm), joten niitä voi olla hyvin hankalaa havaita.
Punkit imevät
verta linnuista ja näin heikentävät lintujen yleiskuntoa. Suurina määrinä ne voivat
olla jopa tappavia. Pienemmissä määrissä ne voivat tappaa poikasia.
Oireet:
Kutisevat, rauhattoman oloiset linnut.
Mikään lintujen loisista ei tartu ihmiseen, lintupunkit saattavat
kokeilla purra, mutta eivät pysty elämään ihmisten verellä. Juuri lintupunkkien
vuoksi joillekin ilmestyy kesäisin pieniä punaisia pisteitä iholle, näistä
puhutaan yleensä lintukirpun puremina.
Välttääksesi loistartunnat älä päästä lintuja koskaan kontaktiin
luonnonlintujen kanssa, sillä nämä kantavat loisia poikkeuksetta aina. Myös
muut lemmikkilinnut tai eläinkaupasta ostetut uudet linnut voivat tuoda
kaupanpäällisinä loisia, siksi uudet linnut on hyvä käsitellä loishäädöllä.
Niitä voi tulla myös luonnonorsien mukana, joten siksi olisi hyvä muistaa pestä nämä kaikki mahdollisimman kuumalla vedellä tai mielellään jopa viedä
kuumaan saunaan, mikäli mahdollista. Häkin ja sen ympäristön riittävästä
siivouksesta tulee myös huolehtia.
Loistartuntoja voi ehkäistä suihkuttamalla uudet linnut sekä mahdollisen tartunnan saaneet linnut pyretriinillä,
jota saa reseptivapaasti. Eläinlääkäriltä saatavalla reseptillä saa
tehokkaampiakin aineita, mikäli varmaa olettamusta loisista on. Suihketta ei
saa laittaa linnun silmiin tai nokkaan, vaan oikea paikka suihkeelle on selkä.
Samalla kannattaa kädellä suojata päätä, jottei suihketta joudu linnun päähän.
Pienelle linnulle tarvitaan ainoastaan yksi suihkaus!
Loistartunnoissa kaikki talouden linnut on käsiteltävä, vaikkei niillä
oireita olisikaan. Käsittely tulee myös uusia jonkin ajan kuluttua, jotta uusi
sukupolvi tuhoutuu myös.
Kystat, sulkapatit, sisäänpäin kasvaneet sulat
Kanarialintujen höyhentyypit ovat kova (intensiivinen) ja pehmeä
(ei-intensiivinen/frost). Mikäli pehmeän höyhentyypin omaavia lintuja
pesitetään keskenään, eikä missään vaiheessa joukkoon lisätä kovahöyhenisiä
yksilöitä, alkaa linnuille muodostumaan ennen pitkää eräänlaisia kystia. Kystat
muodostuvat, kun höyhen on liian pehmeä kyetäkseen läpäisemään ihoa. Ihon alle
jää siis eräänlainen sisäänpäin kasvanut höyhen, tämä saattaa olla joko kokonaan ihon alla tai osittain näkyvillä. Nämä aiheuttavat jopa kovaakin
kipua, joten nämä tulee poistaa välittömästi. Kokeneelta harrastajalta joidenkin kystien poisto onnistuu kotonakin, riippuen tietysti kystan sijainnista ja syvyydestä. Ensikertalaisen kannattaa aina pyytää apua ja jatkohoito-ohjeet eläinlääkäriltä, jottei onnistu vahingoittamaan lintua. Mikäli kysta on ihon alla kokonaan niin, ettei sen poisto ole mahdollista rikkomatta ihoa, tulee eläinlääkäriin olla yhteydessä, sillä tämä tilanne vaatii jo kipulääkkeet sekä mahdollisen nukutuksen ja tikit.
Kystat eivät siis ole varsinainen sairaus, vaan geneettinen ongelma.
Näiden ilmestymistä omille linnuilleen ei voi siis mitenkään estää, vaan vastuu näistä on kokonaan lintujen kasvattajalla. Mikäli
linnulle on kerran tullut kysta, on hyvin todennäköistä, että sama yksilö tulee
kärsimään niistä tulevaisuudessakin, todennäköisesti jo seuraavan sulkasadon
yhteydessä. Luonnollisestikaan tällaista lintua ei tule käyttää pesitykseen.
Kystien estossa ei kuulu pesittää kahta kovahöyhenistä lintua, sillä
näiden yhdistelmässä osa poikasista tulee kuolemaan. Lisäksi lintujen
sulkapeitteestä tulee varsin huono, sisältäen jopa paljaita kohtia. Paras
ratkaisu on yhdistää kova- ja pehmeähöyheninen tai kaksi pehmeähöyhenistä,
joiden poikaset sitten yhdistetään kovahöyhenisien kanssa.
Pesintä
Kanarialintujen, kuten kaikkien muidenkin lintujen pesintä on asia,
johon tulee suhtautua täydellä vakavuudella ja huolellisuudella. Pesitystä ei
tule kokeilla huvikseen tai ilman riittäviä tietoja, näin varmistetaan terveet
ja laadukkaat poikaset sekä hyvinvoivat ja pitkäikäiset emot. Tämä teksti
itsessään ei missään nimessä riitä tarjoamaan kaikkea sitä tietoa, mitä
pesintää suunnitellessa tulee tietää, vaan tämä on tarkoitettu pelkästään
lyhyeksi yleisinfoksi.
Ota siis selvää eri ongelmatilanteista ja varmista lintujen
yhteensopivuus ja laatu hyvissä ajoin ennen pesityssuunnitelmia! Väärien
lintujen yhdistäminen johtaa pahimmillaan poikasten menettämiseen tai hyvin
sairaiden poikasten syntymiseen.
Kanarialinnut munivat yleensä neljä munaa, yhden päivässä neljän päivän
ajan. Munia haudotaan 14 päivää. Poikaset lähtevät ensimmäisen kerran pesästä
reilun kahden viikon jälkeen, mutta palaavat sinne vielä helposti muutamaksi
seuraavaksi yöksi. Noin kuukauden iässä poikaset osaavat jo syödä itse ja emot
lopettavat niiden ruokkimisen vähitellen. Ensimmäinen sulkasato alkaa reilun
kahden kuukauden iässä ja poikaset tulisikin luovuttaa uuteen kotiin vasta, kun
sulkasato on kokonaan ohi. Liian pitkään lintua ei voi kasvattajan luona
koskaan pitää, joten luovutuksen kanssa ei tulisi koskaan kiirehtiä.
Emo rakentaa avopesän itse esimerkiksi lyhyistä, valkoisista villalangan
pätkistä. Pesäkoreja on olemassa muovisina, puusäikeistä punottuina ja
metallisina. Muoviset ovat kestävyydeltään kaikista hygieenisempia, koska ne
kestävät helposti desinfioinnin. Miinuspuolena ne ovat todella liukkaita.
Puiset korit ovat kertakäyttöisiä, nämä on heitettävä usein pois ja ostettava
uusi tilalle. Metalliset ovat kestäviä ja hyviä, mutta ne on heitettävä ennen
pitkää pois niiden lopulta ruostuessa.
Mikäli lintuja löytyy useampia, on suotavaa hankkia erillinen
pesityshäkki. Näin pystyy varmistumaan poikasten emoista eikä mahdollisia
syrjähyppyjä pääse tapahtumaan. Näin myös emot saavat pesintärauhan muilta
linnuilta. Kuten tavallisessakaan häkissä, myös pesityshäkissäkään tila ei ole
yhtään pahitteeksi. Se sisustetaan kuten normaalikin häkki, eli sinne tulee
erilaisia ja eripaksuisia orsia. Ruoka- ja vesiastioihin kannattaa kiinnittää
erityistä huomiota, jotta ne ovat varmasti helppokulkuiset. Emot ja poikaset
tarvitsevat paljon ruokaa pesityksen aikana. Toisiinsa tottumattomat linnut
kannattaa yhdistää pesityshäkkiin väliseinän avulla, jotta ne saavat totutella
toisiinsa joidenkin päivien ajan. Koiras pidetään mukana koko pesityksen ajan,
sillä sen lisäksi, että sen tehtäviin kuuluu naaraan ja poikasten ruokinta,
tulee sen opettaa myös poikasilleen tärkeitä taitoja.
Hyvään ruokintaan tuleekin kiinnittää huomiota jo ennen pesityspuuhiin
lähtemistä. Ruokintaa täytyy muuttaa asteittain laadukkaammaksi niin, että
siementen osuus vähentyy kasvisten ja voimaruokien osuuden kasvaessa. Siemeniä
ei ole tarvitse ottaa kokonaan pois pesityksen aikana, mutta lintujen tulee
syödä enemmän muuta. Liotetut ja idätetyt siemenet ovat varsin hyviä ja
ravintorikkaampia vaihtoehtoja pesityksen aikana. Kalkin määrää tulee lisätä
reilusti, jotta naaraalla on elimistössään riittävästi kalkkia munien
tuottamista varten. Keitettyä kananmunankeltuaista kannattaa tarjota vaikka
joka päivä.
Ruokavalion muutokset tehdään aina hitaasti, siksi pesintään
valmistaudutaan hyvissä ajoin etukäteen.
Etukäteisvalmisteluihin kuuluu myös valoisuuden muuttaminen. Talvella
syvimmän lepokauden aikaan linnut saattavat nukkua 15 tuntia vuorokaudesta, kun
taas pesintäkaudella valoa voi tarjota jopa 15 tuntia vuorokaudessa. Muutokset
valoisuudessa tulee toteuttaa aina hitaasti, esimerkiksi 15 minuuttia
kerrallaan, parin viikon välein. Lintulamput ja muutoinkin hyvä valaistus ovat
tarpeen myös pesinnän aikana.
Tekomunia voi käyttää apuna saadakseen poikaset kuoriutumaan samaan
aikaan. Munat lähtevät kehittymään vasta haudonnan alettua, joten tämä parantaa
nuorempien poikasten elinmahdollisuuksia. Munat vaihdetaan yksi kerrallaan
tekomuniin ja neljännen munan jälkeen laitetaan oikeat tilalle ja poistetaan
tekomunat pesästä. Munia ei saa koskaan viedä pois korvaamatta niitä, sillä
muutoin emolle tulee tästä stressiä. Emo huomaa kyllä muniensa kadonneen.
Kanarialinnut hoitavat yleensä myös nuorimmat poikaset, vaikka munien
antaisikin kuoriutua eri aikaan.
Ilmankosteutta tulee nostaa haudonnan aikana, sillä liian kuivassa
ilmassa muna menettää liikaa kosteuttaan. Juuri ennen poikasten kuoriutumista
ilmankosteutta nostetaan lisää, sillä näin poikasten on helpompi kuoriutua.
Poikasten kuoriutumista edeltävänä päivänä tulee ottaa pois käytöstä
kaikki ruokiin lisättävät vitamiinit. Poikanen on juuri edelliset kaksi viikkoa
syönyt pelkkää munankeltuaista, eikä niiden elimistö ole vielä muuhun tottunut.
Poikaset myös syövät huomattavan paljon kokoonsa nähden ja vitamiinien
annostukset on suunniteltu aikuisille linnuille. Yhtäkkiä näin voimakkaat
annokset vitamiineja voivat aiheuttaa poikasille yliannostuksen johtaen niiden
kuolemaan. Yliannostusta ei voi tulla luonnollisista vitamiineista, joten
vitamiinirikkaita ruokia saa ja tuleekin tarjota. Kaikki teollisesti
valmistetut vitamiinit ovat siis niitä vältettäviä.
Poikaset kasvavat vauhdilla, joten niille tulee tarjota riittävästi
ruokaa. Ensimmäisten päivien ajaksi on hyvä tarjota mahdollisimman täyteläistä
ja runsasenergistä ruokaa, kuten kananmunaa, voimaruokaa, ituja ja
tummanvihreitä kasviksia. Hiljalleen joukkoon voi alkaa lisäämään myös muita
vihanneksia, kasviksia ja marjoja.
Poikasten rengastuksen aika on kuudentena päivänä. Renkaita on eri
materiaalista valmistettuja ja eri mallisia. Pienille linnuille käytetään
muovisia tai alumiinisia renkaita. Näitä saa sekä umpi- että avorenkaina,
joista ainoastaan umpirengas sopii pysyväksi tunnisteeksi. Umpirengas on
nimensä mukaisesti täysin umpinainen, eikä se avorenkaan tapaan sisällä
minkäänlaista saumaa, josta sen voisi avata. Umpirengas pujotetaan poikasen
jalkaan sen ollessa pieni, jalan kasvaessa rengas ei mahdu enää koskaan
tulemaan pois jalasta. Avorenkaan saa laitettua jalkaan ihan koska tahansa,
mutta senkin voi laittaa poikasten ollessa pieniä. Muoviset avorenkaat, joita
saa lukuisissa eri väreissä, sopivat eräänlaisena värikoodauksena poikasten
erotteluun ja muiksi tunnisteiksi. Nämä eivät välttämättä kerro kellekään
muulle, kasvattajaa lukuun ottamatta, yhtään mitään. Umpirenkaissa puolestaan on
yleensä kasvattaja- ja maatunnus sekä vuosiluku. Renkaassa esiintyvä vuosiluku
kertoo, että poikanen on rengastettu aikaisintaan silloin, eli se voi olla
korkeintaan niin vanha, kuin renkaan luku sanoo. Nuorempi se toki voi olla,
sillä mikään ei estä käyttämästä "vanhentuneita" renkaita. Renkaan
tunnuksen avulla kasvattajan voi kuitenkin saada jäljitettyä, jolloin linnun
oikea syntymäaika varmistuu.
Mikäli pesää ei poisteta poikasten lähdettyä sieltä, saattaa emo tehdä
heti perään toisen poikueen. Hyväkuntoinen emo jaksaa tehdä kaksi poikuetta,
mikäli tämä ei ole sille jatkuvaa. Toisen poikueen tulemisen voi estää
ottamalla pesän pois mahdollisimman pian poikasten lähdettyä.
Pesinnän aikana on tärkeää muistaa hyvä hygienia ja puhtaus sekä linnut
tulee jättää mahdollisimman rauhaan. Erilaisilla pönttö- ja webbikameroilla
pesintää voi seurata lintuja häiritsemättä.
Kannattaa myös muistaa, ettei kaikkia yksilöitä tarvitse pesittää, eikä
tähän edes kaikki sovellukaan. Pesitysten välillä täytyy antaa linnuille tarpeeksi
aikaa toipua, joten siksi vuodessa on vain yksi pesitysaika, jolloin saa antaa
tulla maksimissaan kaksi poikuetta. Muu aika vuodesta täytyy varata lepoon ja
lintujen palautumiseen pesinnän koettelemuksista.
Lintua voi pitää miellyttävänä lemmikkinä ilman, että sitä koskaan
pesittää, mitään pakkoa pesitykseen ei siis koskaan ole!