torstai 16. elokuuta 2012

Lampusta lintulamppu


Sattuipa tuossa eilen jännä juttu. Olin viemässä postin mukana tulleita mainoksia roskiin lehtikassiin kun silmään iskikin Kodin Ykkösen kuvastosta eräs kattovalaisin. Se oli kolmeosainen ja siinä oli yhteensä kuusi lamppua, joita pystyy kääntelemään mihin suuntaan tahansa. Kaikki johdot ovat siististi metallitangon sisällä, nokkien ulottumattomissa. Lamppu oli vielä tuntuvassa tarjouksessa, normaalihinta 150e ja nyt 50e, ei siis yhtään paha niin isosta lampusta. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei aivoissa nakuttanut kuin vain ja ainoastaan yksi ajatus: lintuhuoneeseen!

Näin jo sieluni silmillä miten lamppu tulee asentaa lintuhuoneen kattoon ja miten se siitä valaisee mukavasti joka puolelle huonetta. Päivänvalolamppuja saa E14-kantaisina, joten sekään ei tulisi tuottamaan mitään ongelmaa. Tämä lamppu on saatava!

Mukaan tarttui sisustustarrojakin... luonnollisesti kanarialintuaiheisia.
Olisin lähtenyt juoksemaan kauppaa kohti vaikka samantien, mutta valitettavasti tarjoukset alkoivat vasta tänään. Tuli siis levoton ilta ja miltei uneton yö, kun ainoa mielessä pyörivä asia oli se, miten hienon lampun linnut saisivat ja miten niillä olisi niin paljon valoisampaa. Onneksi aamukin koitti viimein ja heti aamukahvin jälkeen suuntasinkin kiireellä valaisinkaupoille. Olin vähän huolissani siitä, paljonko näitä lamppuja on ylipäätään myytävänä ja ehtiikö ne loppumaan, mutta ilokseni pelkoni olikin täysin turha. Lamppuja oli saatavilla runsaasti, eikä ihmiset näyttäneet edes niiden luona parveilevan. Toki mielikuvissani mummolauma taisteli verissäpäin viimeisistä lamppupaketeista; minun lintulampustani ja lintuni jäisivät ilman!

Näin sitten iloisena hyppelehdin kotia kohti ja siellä alkoikin tämän kirjoituksen varsinainen aihe, eli tavallisen lampun tuunaus lintulampuksi!

Lamppu kasattuna.
Koska valaisimen tangot tulevat hieman irti katosta, tulee tähän lintujen mielestä aivan selvästi niille tarkoitettu orsi. Eihän tuohon monen sentin rakoa jää, mutta eivätpä peipot isoa tarvitsekaan mahtuakseen istumaan. Koska on täysin selvää, että linnut tässä tulevat aikaansa viettämään, tein lintujeni kanssa sopimuksen: ne saavat istua lampun päällä sillä ehdolla, että se touhu kuluttaa kynsiä samalla.

Päädyin siis päällystämään tangot kahdeksanmillisellä sisal-narulla (ohuempi olisi kelvannut hyvin, mutta ei sattunut kaapissa olemaan tällä kertaa). Narut kiinnitettiin tankoon nippusiteiden avulla, joiden ylimääräiset päät leikattiin pois. Leikkuukohta vielä hiottiin viilan kanssa, jottei tähän jäisi vahingossakaan terävää muovinpalaa. Sisalin jälkeen tankojen jatkeeksi tuli vielä orrenpätkät, nämäkin näppärästi kahdella nippusiteellä kiinnitettynä ja leikkuukohdat hiottuna.


Lopputuloksesta tuli suorastaan hieno! Nyt linnut voivat luvallisesti istuskella lampun päällä ja tanko on mukava jaloille ja kuluttaa kynsiä. Toteutin tässä yksinkertaista nyrkkisääntöä - jos et voi estää jotain toimintaa, tee siitä sallittua ja turvallista. :) Sen lopputuloksena siis syntyi ihan oikea lintulamppu! Lintutalouden arjen designiä parhaimmillaan. Ja paljon, paljon yksinkertaisempaa kuin se, että yrittäisi estää lintujen pääsyn huoneen korkeimmalle paikalle, minne ne luonnostaan tahtovat.

Huomautukseksi vielä tähän loppuun, että lampussa on toistaiseksi paikoillaan mukana tulleet lamput, joissa on pidempää lintukäyttöä ajatellen väärät kelvinit. Minulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole yhtään E14-kantaista päivänvalolamppua, joten toistaiseksi nyt sitten nuo. Yritän jo ensi kuussa saada ostettua nuo päivänvalolamput, niin saisi mahdollisimman nopeasti hyvät. Onneksi vielä on hyvin valoisaakin, niin tuskin edes pahemmin pidän tuota päällä, kun ulkoa tulee valoa. Talveen mennessä täytyy kunnolliset lamput saada, koska sitten tuo tulee päivittäiseen käyttöön.

perjantai 3. elokuuta 2012

Munakennoketju


Muistin yhtäkkiä, etten ole koskaan muistanut esitellä yhtä Caron lempileluista. Nimittäin ketjuun ripustettuja, pähkinöillä täytettyjä kananmunakennoja.

Lelu on nopea ja yksinkertainen tehdä, eikä siihen tarvita mitään muuta kuin muutaman kananmunakennon, nameja (tai muuta, mitä lintu tykkää kaivaa esille), pätkän ketjua, pari kiinnikettä, stopperin ja sakset tai puukon. Mikäli lelun vaikeusastetta tahtoo nostaa tarvitsee lisäksi esim. sanomalehteä, pahvinpaloja tai vastaavaa, joita voi käyttää kennojen täytteinä, jotta herkkujen etsiminen vaikeutuu. Kannattaa kuitenkin aloittaa yksinkertaisesti, tai koota lelu lintujen nähden, jotta ne hoksaavat lelun idean ja kiinnostuvat siitä.

Lelu sopii erittäin hyvin kaikille suurille papukaijoille, joskin monet pienetkin papukaijat voivat tällä leikkiä, kunhan omistaja huolehtii, ettei kennot aiheuta ei-toivottua pesintävirettä esittämällä "pesäkoloa" tai aiheuta mitään vaaratilanteita. Ainakin omat ruusukaijaseni leikkivät munakennoilla kiltisti.

Ketjun koko kannattaa valita linnun koon mukaan, lenkin on hyvä olla niin suurta, ettei linnun varvas voi sen väliin jumittua, mutta niin pientä, ettei lintu mahdu työntämään siitä päätään tai koko jalkaansa.


Käytän itse kiinnikkeenä erittäin käteviä pikalenkkejä. Sakkelitkin toimivat hyvin, mutta pikalenkeissä on se etu, että lelu saattaa jäädä vielä roikkumaan, vaikka lintu saisikin kiinnikkeen ruuvattua auki. Lisäksi näitä lenkkejä saa ostettua ruostumattomasta teräksestä valmistettuna, joskin perinteiset sinkityt ovat halvempia. Toisaalta kerran ostettu läjä kestää aika pitkään muutaman linnun käytössä, että ehkei näiden rosteristen kanssa sentään kenenkään talous kaadu.


Jottei kennot tulisi ketjusta läpi, tarvitaan pohjaan jotain stopperiksi. Yksinkertaisimmillaan stopperina toimii puunpalikka, johon on ruuvattu silmuruuvi ja koko komeus on kiinnitetty ketjuun pikalenkillä. Vaikka lintu syökin puupalikkaa ajan kanssa, on se helppo ja halpa vaihtaa uuteen samanlaiseen.


Jokaiseen kennoon tökätään reikä saksien tai puukon avulla. Reiän ei tarvitse olla kovin suuri, riittää, että ketju mahtuu siitä nippanappa. Itse pelkästään lyön sakset läpi ja tämä työvaihe on valmis, en siis sen kummemmin käytä aikaa reiän viimeistelyyn.

Sitten vain pujotellaan ketju munakennojen läpi:

Ketju tulee reiästä sisään...

... ja menee kannen valmiista aukosta ulos.

Tässä vaiheessa kannattaa muistaa laittaa herkut lelun sisälle. Sitten vain suljetaan kansi ja toistetaan alusta uuden kennon kanssa.

Käytän itse herkkuina lintuni suuresti rakastamia kuorellisia pähkinöitä, mutta näihin käy aivan yhtä hyvin mikä tahansa muu hirssistä siemensekoitukseen tai kuivattuihin hedelmänpaloihin. Luonnollisesti näissä käytettävän ruuan kannattaa olla sellaista, ettei se pilaannu kovin helposti tai kastele kennoa, ettei kenno pääse homehtumaan.




Syödyt kennot voi täyttää uudelleen, mikäli lintu nämä suunnilleen ehjäksi jättää. Jos ei, niin kennot voivat hyvin olla paikoillaan sen aikaa, että lintu on tyhjentänyt niistä jokaisen ja sen jälkeen lelun voi ottaa pois ja vaihtaa uudet kennot tilalle. Tuttavat ja sukulaiset kannattaa pyytää apuun kennoja keräämään, sillä parhaimmillaan niitä saa kulumaan aika kovaa tahtia, etenkin jos lintu syö kennoista suuren osan päivittäisestä ruuastaan.

Kennojen koolla ei ole lelun kannalta mitään merkitystä, pieniä ja isoja kennoja voi hyvin käyttää sekaisin. Tyhjät kennot kannattaa säilyttää avattuina päällekkäin pinkattuna, sillä näin ne vievät kaikista vähiten kaappitilaa.

Pajukori


Tein celebesinkakadulleni itse pajukorin, lintu rakastaa tätä suuresti ja hämmennyksekseni kori on vieläkin melkein täysin ehjä! Täytän korin päivittäin kaikella kivalla pienellä, kuten puun- ja pahvinpaloilla, WC-paperin hylsyillä, pähkinöillä, jäätelötikuilla... Lintu kaivelee korista mieluisia tavaroita, nakertelee niitä ja viskelee lattialle. Kivaa on!

Valmis kori.

"Vähän" vänkyrä siitä tuli, mutta sehän nyt ei lintua haittaa.

Koriin on tarkoituksella jätetty pajunsilmuja ja -kissoja, jotta lintu saa näperrellä niitäkin.


Erään päivän täytteet. Puutikkuja, sukulaisen mökkireissulta ylijääneitä (eli roskiin meneviä, koska ei tahdo säilyttää talven yli) pahvimukeja, WC- ja talouspaperihylsyjä herkuilla täytettynä ja päät kiinni taitettuna, pieni pahvilaatikko herkuilla täytettynä, sopivan kokoisiksi paloiksi leikattua pahvia, pieniä puunpalikoita, korkkisia pullonkorkkeja...


Toisen päivän täytteet. Puutikkuja, pahvia, sanomalehteen käärittyjä pähkinöitä, pieniä pahvilaatikoita herkkuineen, pieniä puupalikoita, WC-paperirullan hylsyjä herkkuineen, korkkisia pullonkorkkeja, herkkutikun jämät, kuivattu maissintähkä...

Jos korin tekeminen itse tuntuu työläältä, voi hyvin käyttää valmista koria, joita myydään melkein jokaisessa kaupassa. Sisältöä koriin on helppo keksiä, sillä sinne sopii myös kaikki "roskatkin", eli rikkonaiset linnunlelut ja niiden palat. Tavarat voi laittaa takaisin koriin niin monesti kuin ne ovat vielä käyttökelpoisia tai puhtaita, kakkaiset täytyy heittää mahdollisimman pian pois.

Korin kiinnitys hoituu nopeasti ja näppärästi parilla nippusiteellä.

Meillä korista tuli niin ehdoton hitti, että suosittelen rohkeasti kokeilemaan tätä, vaikka epäilisikin oman lintunsa tällaisesta tykkäävän. Caro oikein odottaa silmä kovana kun täytän koria ja menee sitten mahdollisimman nopeasti tutkimaan mitä siellä tänään on. Toivottavasti ei kyllästykään ihan heti, kun tuon parissa kuitenkin vierähtää mukavasti jopa useampi tunti.